MetsaApuri app Android puhelimeen

Olen pohtinut pitkään mikä olisi helpoin tapa kerätä/kirjata ylös puuston mittaustiedot metsässä. Olen kokeillut seuraavia

  • kirjoittaminen paperille
  • kirjoittaminen tabletille ja/tai puhelimeen
    • OneNote muistio -ohjelmaan
    • Samsungin Notes -ohjelmaan
    • Exceliin

Paperilta ja muistioista tiedot pitää siirtää/kirjoittaa erikseen Exceliin tms. jossa sitten olen tehnyt koostelaskennat, jotka taas olen syöttänyt metsäsuunnitelmaan.
Excelin mobiili käytössä isoin ongelma on ollut solujen pieni koko ja se että näppäimistö peittää ruudusta ison osan jolloin asioiden hahmottaminen vaikeutuu.

Haaveeni on pitkään ollut opetella mobiilisovellusten ohjelmointia, niinpä joulun pyhinä 2020 päätin aloittaa opiskelun ja MetsaApuri syntyi tämän opiskelun yhteydessä.

Tänään 20.3.2021 sain apin sellaiseen vaiheeseen että uskallan siitä jo muillekin kertoa 🙂
Kaipaan kovasti testaus ja sparraus apua että sovelluksesta muodostuisi hyvä apuväline. Sovelluksen voit saada omaan käyttöösi täysin veloituksetta pyytämällä minulta asennuslinkin.

Sovellus on saatavilla toistaiseksi vain android-versiona. Ohjelma on Play-kaupassa "Sisäinen testaus" tilassa, saat asennuslinkin kun ilmoittaudut testaajaksi alapuolella olevalla lomakkeella. Ohjelman asentaminen vaatii hieman osaamista/paneutumista androidin asetuksiin.

Koska kyseessä on ensimmäinen mobiili appini, siinä voi olla ohjelmointi ym. virheitä, enkä näin ollen voi taata että se toimisi kaikissa laitteissa eli asennat ja käytät sovellusta omalla vastuullasi.

Olen testannut appia seuraavilla laitteilla

  • Samsung Galaxy Note 9 (puhelin, android versio 10)
  • OnePlus 5 (puhelin, android versio 10)
  • Sony Xperia (tabletti, android versio 6)
  • Huawei MediaPad (tabletti, android versio 7)

MetsaApurin käyttöohje löytyy täältä
Sovelluksen asennuslinkin voit tilata tällä lomakkeella, tai pyytää Signaalissa tai WhatsApissa. Google edellyttää että testaajalla pitää olla gmail-sähköpostiosoite, joten ilmoitathan myös sen.

PEFC-metäsertifioinnin kriteerit

Otsikko   Kriteeri 1: Lakisääteisiä vaatimuksia noudatetaan 
Kriteeri   Metsätaloudessa noudatetaan voimassa olevaa metsä-, ympäristö- ja työlainsäädäntöä sekä niihin liittyviä Suomen ratifioimia kansainvälisiä sopimuksia.    Ahvenanmaan maakunnassa sovelletaan kuitenkin Ahvenanmaan lainsäädäntöä ja viranomaispäätöksiä siltä osin kuin ne kuuluvat Ahvenanmaan itsehallintooikeuteen.   
Indikaattorit Oikeuden tekemät ratkaisut ja viranomaisten päätökset1), joissa metsän omistajan/haltijan tai metsäorganisaation2) toiminnan on todettu olleen sertifioidulla alueella sertifikaatin voimassaoloaikana metsä-, ympäristö- tai työlainsäädännön vastaista.   
Määritelmät   Tuomioistuin tai toimivaltainen viranomainen on valituskelpoisessa ratkaisussaan todennut, että metsän omistaja/haltija tai metsäorganisaatio ei ole noudattanut metsä-, ympäristö- ja työlainsäädäntöä tai niihin liittyviä Suomen ratifioimia kansainvälisiä sopimuksia. Esimerkkejä viranomaisten päätöksistä ovat: maaseutuviraston tekemä metsälain (1093/1996) 20 § 2 momentin mukainen metsänuudistamistöiden teettämispäätös maaseutuviraston tekemä kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain (1094/1996) 15 § 3 momentin mukainen takaisinperintäpäätös alueellisen ympäristöviranomaisen tekemä luonnonsuojelulain (1096/1996) 57 § 1 momentin mukainen päätös ja työsuojeluviranomaisen työsuojeluvalvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain (44/2006) 15 §:n mukainen päätös tai 16 §:n mukainen käyttökielto. Metsäorganisaatioilla tarkoitetaan Suomen metsäkeskusta, metsänhoitoyhdistyksiä, metsäteollisuusyrityksiä, Metsähallitusta sekä muita metsäsertifiointiin sitoutuneita organisaatioita.   
Otsikko  Kriteeri 2: Metsien puusto säilytetään hiilinieluna 
Kriteeri   (ary) Hakkuissa ei ylitetä alueen suurinta kestävää hakkuumäärää3) auditointia edeltävällä viisivuotisjaksolla4). Viisivuotisjakson hakkuumäärä5) voi kuitenkin luonnontuhon vuoksi olla suurinta kestävää hakkuumäärää suurempi. Kriteeriä sovelletaan, kun sertifioitu pinta-ala on vähintään 700 000 ha.   (ry + mo) Metsävarojen määrä ja laatu turvataan huolehtimalla metsän uudistamisesta uudistushakkuissa.  
Indikaattorit   (ary) Viisivuotisjakson hakkuumäärää verrataan alueelle laskettuun suurimpaan kestävään hakkuumäärään.    (ry + mo) Oikeuden tekemät ratkaisut ja viranomaisten päätökset1), joissa metsän omistajan/haltijan on todettu laiminlyöneen uudistamisvelvoitteen.  
Määritelmät  Suurimpana kestävänä hakkuumääränä pidetään kulloinkin voimassa olevan metsätalouden alueellista tavoiteohjelmaa varten tehdyn laskelman viisivuotiskaudelle suhteutettua keskiarvoa.  Vastaavana aikana puustoon (runkopuuhun) sitoutuu enemmän hiiltä kuin sitä poistuu runkopuun korjuussa. Metsien puusto säilyy hiilinieluna tiettynä ajanjaksona silloin kun puuston kasvu on suurempi kuin poistuma. Hakkuumäärään sisältyy vuosittaisen runkopuun eli tukki- ja kuitupuun sekä pienkiinteistöjen käyttämän polttopuun hakkuumäärä (Metsätilastollinen vuosikirja 2013, s. 186, taulukko 5.9 Hakkuukertymä alueittain).   
Otsikko   Kriteeri 3: Metsänkäyttöilmoituksella osoitetaan hakkuun laillisuus ja selvitetään ympäristönäkökohdat
Kriteeri   Hakkuisiin liittyvien lakisääteisten velvoitteiden ja metsäsertifioinnin kriteerien täyttymiseksi hakkuutoimenpidealueelle laaditaan ennen hakkuita metsänkäyttöilmoitus tai erillinen ympäristöselvitys6) niissä tapauksissa, joissa metsänkäyttöilmoitus ei ole lakisääteinen eikä sitä ole tehty.     Kriteeri ei koske kotitarvehakkuita.  
Indikaattorit  Hakkuuseen on tehty metsänkäyttöilmoitus tai erillinen ympäristöselvitys.  
Määritelmät  6) Ympäristöselvitys sisältää arvion toimenpiteen tekemisen vaikutuksista seuraavien kohteiden ominaispiirteiden säilymiseen:  - suojelualueet (kriteeri 9) metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt (kriteeri 10)  uhanalaisten lajien elinpaikat (kriteeri 12)  kiinteät muinaisjäännökset (kriteeri 30)  maanomistajan omalla päätöksellään rajaamat tai kaavoituksella rajatut riistanhoito-, virkistys- tms. kohteet. Yleis-, asema- ja ranta-asemakaava-alueilla kaavan laadinnan yhteydessä laadittu ympäristöselvitys kattaa kriteerin vaatimuksen.  
Otsikko   Kriteeri 4: Metsien hoito ja käyttö perustuu ajantasaisen metsävaratiedon hyödyntämiseen
Kriteeri   Metsänomistajalla on käytössään päätöksentekonsa tueksi ajantasaiset tiedot7) tilansa metsävaroista, luontokohteista ja kiinteistä muinaisjäännöksistä sekä arvio hakkuumahdollisuuksista ja metsänhoitotarpeista.   (ary) Alueellisella metsäsuunnittelulla edistetään metsien kestävää hoitoa ja käyttöä.  
Indikaattorit   (ary) Alueelle on laadittu metsien tilaa ja käyttöä kuvaava suunnitelma8).   Metsänomistajalla on metsätalouden tavoitteiden määrittelyssä sekä metsätoimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa käytössään metsikkökohtaiset metsävaratiedotsertifioidulla alueella. Vaatimusta ei sovelleta, jos metsänomistajan sertifioidun metsätalousmaan pinta-ala on yhteensä alle 50 ha.  
Määritelmät  Tiedot kattavat: metsikkökohtaiset puusto- ja maaperätiedot metsikkökohtaiset metsänhoitotarpeet hakkuumahdollisuudet Natura 2000 -alueet kriteerissä 10 määritellyt metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt kriteerissä 12 määritellyt uhanalaisten lajien tunnetut elinpaikat valtion rahoittamat ympäristötukikohteet ja pysyvän suojelun kohteet muinaisjäännösrekisteriin merkityt kiinteät muinaisjäännökset, joista on olemassa luotettavat sijaintitiedot. Tietojen ajantasaisuus tarkistetaan vähintään kymmenen vuoden välein. Tällaiseksi suunnitelmaksi katsotaan esimerkiksi alueellinen metsäohjelma.  
Otsikko   Kriteeri 5: Metsänhoitotöiden laatu varmistetaan 
Kriteeri   Metsänomistajille metsäpalveluita tarjoavilla toimijoilla9) on käytössään laadunseuranta10) työn laadun hallintaan metsänuudistamiseen ja taimikonhoitoon liittyvissä töissä11).      
Indikaattorit   (ary + ry) Metsänhoitotöitä toteuttavilla toimijoilla on laadunseuranta laadun varmistamiseen metsänhoitotöissä.   Metsänomistajan ja toimijoiden metsäpalvelusopimuksissa on edellytetty, että toimijalla on käytössään laadunseuranta työn laadun varmistamiseen.  
Määritelmät   Toimijoilla tarkoitetaan metsänomistajille metsäpalveluita tarjoavia yrityksiä kuten metsänhoitoyhdistyksiä, metsäyhtiöitä ja metsäpalveluyrittäjiä. Työn laadunseurannalla tarkoitetaan menettelytapaa, jolla osoitetaan tehdyn työn laatu asetettuihin vaatimuksiin nähden. Laadunseuranta voi olla työn toteuttajan tekemää omavalvontaa ja/tai ulkopuolisen tahon tekemää seurantaa.  Metsänhoitotöihin luetaan kuuluviksi seuraavat työlajit: maanmuokkaus, kylvö, istutus, taimikon varhaisperkaus ja taimikonharvennus.   
Otsikko   Kriteeri 6: Puuston terveydestä huolehditaan 
Kriteeri   Kuusenjuurikäävän (Heterobasidion parviporum) ja männynjuurikäävän (Heterobasidion annosum) leviämistä estetään riskikohteiden12) puunkorjuussa. Juurikäävän torjunnassa käytetään käyttäjille turvallisia menetelmiä13).    Puunkorjuussa vältetään kasvamaan jäävän puuston vahingoittamista sekä puuston kasvuolosuhteita heikentäviä maastovaurioita.    Puutavaran varastoinnissa huolehditaan hyönteistuhojen torjunnasta.   
Indikaattorit (mittarit)   Juurikäävän torjuntatoimenpiteiden osuus sertifioidulla alueella ja toimijakohtaisesti14) on vähintään 85 % riskikohteiden hakkuupinta-alasta15).   Kasvatushakkuissa vaurioituneiden puiden keskimääräinen osuus on enintään viisi prosenttia kasvamaan jätetyistä kasvatuskelpoisista puista. Vaurioituneiden puiden osuus lasketaan vuosittain viiden edellisen vuoden korjuujäljen tarkastustulosten liukuvana keskiarvona. Kivennäismaiden16) kasvatushakkuissa metsäkoneiden aiheuttamien ajourapainumien keskimääräinen osuus on enintään viisi prosenttia ajourien pituudesta. Ajourapainumien osuus lasketaan vuosittain viiden edellisen vuoden korjuujäljen tarkastustulosten liukuvana keskiarvona.17), 18)   Työn tilaajalla57) on suositukset hakkuutyötä haittaavan alikasvoksen raivauksesta ennen hakkuuta. 
  Puutavaran varastoinnissa noudatetaan metsätuhojen torjunnasta säädettyä lakia (1087/2013). Toimivaltainen viranomainen ei ole päätöksellään asettanut lain 24 §:n mukaisia uhkasakkoja tai uhkia eikä antanut 25 §:n mukaisia tuomioita, jotka liittyvät hyönteistuhojen torjunnan laiminlyönteihin puutavaran välivarastoinnissa.   
Määritelmät  Riskikohteilla tarkoitetaan metsälain eteläisen ja keskisen Suomen alueilla sijaitsevia havupuuvaltaisia hakkuukohteita, joilla puunkorjuu tehdään toukokuun 1. päivän ja marraskuun 30. päivän välisenä aikana. Käyttäjille turvallisia menetelmiä ovat havupuukantojen käsittely harmaaorvakka- tai urealiuoksella sekä sienitautien leviämistä aiheuttavien havupuiden kantojen poisto uudistushakkuualueelta. Uudistushakkuualue, jolta kannot on poistettu juurikäävän leviämisen estämiseksi, sisältyy torjuntatoimenpitein käsiteltyyn pinta-alaan.  Toimijalla tarkoitetaan tässä kriteerissä hakkuuoikeuden haltijaa.   Torjunta-toimenpiteiden osuus lasketaan käsiteltyjen ja riskikohteilla tehtyjen hakkuiden pinta-alojen suhteena. Laskelma tehdään sertifiointialueelta toimivilta metsäorganisaatioilta kerättyjen tietojen perusteella.  Hakkuukohteet jaetaan kivennäis- ja turvemaiden kohteisiin. Kivennäismaaksi katsotaan kasvupaikka, jossa turvekerroksen paksuus on alle 30 cm.  Kasvatushakkuut, vaurioitunut puu, kasvatuskelpoinen puu ja ajourapainuma sekä muut korjuujäljen mittaamisessa käytetyt termit on määritelty metsälaissa (1092/1996) ja valtioneuvoston asetuksessa metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä (1308/2013). Korjuujäljen tarkastusmenettelyn tulee olla vertailukelpoinen Suomen metsäkeskuksen ylläpitämän maastotarkastusohjeen kanssa. Korjuujäljen tarkastukset tuottavat omat puustovaurio- ja ajourapainumaprosentit tasa- ja eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuille. Kriteerin tarkoittama puustovaurioiden ja ajourapainumien osuus lasketaan vuosittain sertifiointialueella tehtyjen tasa- ja eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuiden kokonaispinta-aloilla painotettuna keskiarvona. 
Otsikko   Kriteeri 7: Energiapuuta korjataan kestävästi 
Kriteeri   Korjattaessa latvusmassaa ja kantoja hakkuualoilta toimitaan tavoilla, jotka ottavat huomioon hakkuualan puuntuotoskyvyn ja monimuotoisuuden sekä vesiensuojeluun liittyvät näkökohdat.    Kasvatushakkuiden energiapuun korjuussa säästetään mahdollisuuksien mukaan riistatiheikköjä.   Energiapuuviljelmiä varten ei oteta käyttöön luonnontilaisia soita.   Uudistushakkuualoille jätetään korjaamatta biomassaa: latvusmassaa19) noin 30 %mahdollisimman tasaisesti  säästökantoja20) vähintään 25 kpl/ha, savi- ja silttimailla vähintään 50 kpl/ha
  - lisäksi aiemmissa hakkuissa jääneet kannot sekä alle 15 cm paksut kannot.   Juurikäävän saastuttamilta alueilta voidaan korjata kaikki havupuun kannot.   Energiapuun korjuussa ei korjata kriteerin 14 tarkoittamia eläviä säästöpuita eikä vaurioiteta järeitä lahopuita.    Energiapuun korjuussa noudatetaan seuraavia kohdevalintaperusteita. uudistusalojen latvusmassan korjuuseen sopivat kohteet: kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat ja vastaavat turvemaat. uudistusalojen kantojen korjuuseen sopivat kohteet: kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat ja vastaavat turvemaat jos uudistusalalla on männynjuurikääpää, kaikki kangasmaiden kasvupaikat karukkokankaita lukuun ottamatta. kasvatushakkuiden kokopuun korjuuseen sopivat kohteet: kuivahkot kankaat ja niitä viljavammat kivennäismaat ja vastaavat turvemaat. Kuitenkin jos kuusen osuus runkoluvusta on ennen harvennusta yli 75 %, kokopuun korjuuta ei tule tehdä. boorinpuutoksesta kärsivissä kuusikoissa latvusmassaa voidaan korjata tai tehdä kokopuun korjuuta, jos metsikön puuston ravinnetasapaino turvataan boorilannoituksella.   Biomassan säästämistä koskevat vaatimukset eivät koske yleis- ja asemakaavaalueiden niitä alueita, joilla metsälakia ei sovelleta.  
Indikaattorit   Energiapuun korjuu on tapahtunut alueella kriteerin edellyttämällä tavalla, kun  edellä mainittujen arviointitunnusten (korjuukohteiden valinta, uudistushakkuualoille jätettävän biomassan vähimmäismäärä, säästö- ja lahopuiden turvaaminen ja vesiensuojelutoimenpiteet) suhteen erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen kohteiden osuus korjuualasta on seurannan21) tulosten perusteella vähintään 90 %  luonnontilaisia soita ei ole ojitettu energiapuuviljelyksiä varten.   
Määritelmät   Latvusmassaa ovat latvat, oksat, neulaset ja lehdet. Työn tilaajalla57) on ohjeet latvusmassan jättämistä koskevan vaatimuksen toteuttamiseen. Säästökannoiksi lasketaan viimeisimmässä hakkuussa syntyneet, halkaisijaltaan yli 15 cm paksut kannot. Seuranta voi olla sertifikaatin haltijan tai toimijan oma seurantajärjestelmä tai esimerkiksi Suomen metsäkeskuksen toteuttama luonnonhoidon laadunseuranta.   
Otsikko   Kriteeri 8: Taimikot hoidetaan oikea-aikaisesti kuntoon 
Kriteeri   (ary + ry) Sertifiointialueen vuotuisesta taimikonhoitotarpeesta22) on tehty vuosittain vähintään 60 %.    (mo) Metsänomistajan metsissä on tehty vähintään 60 % 5-vuotiskauden taimikonhoitotarpeesta23).  
Indikaattorit   (ary) Luonnonvarakeskuksen tilastoimia taimikonhoidon24) työmääriä verrataan esimerkiksi valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI) vastaavan alueen arvioituun taimikonhoitotarpeeseen22).    (ry + mo) Taimikonhoidon24) työmääriä seurataan vuosittain ja toteutumaa verrataan metsävaratiedon perusteella tehtyihin toimenpide-ehdotuksiin23).  (mo) Toteumaa arvioidaan viiden vuoden liukuvana keskiarvona.  
Määritelmät   Alueellisessa ryhmäsertifioinnissa taimikonhoitotarve on sertifiointijakson alkamisajankohtana voimassa oleva, esimerkiksi VMI:ssa alueelle arvioitu taimikonhoitopinta-alaehdotus (seuraavan viisivuotiskauden aikana hoitoa tarvitsevat taimikot).  Taimikonhoitotarpeeseen lasketaan metsikkökuviot, joihin on metsävaratiedoissa merkitty taimikonhoitoehdotus (lähimmän viisivuotiskauden aikana toteutettavat).  Taimikonhoitoon kuuluvat seuraavat työlajit: taimikon varhaisperkaus ja taimikonharvennus.   
Otsikko   Kriteeri 9: Suojelualueiden suojeluarvot turvataan 
Kriteeri   Suojelualueiden25) tai Natura 2000-verkostoon kuuluvien alueiden suojeluarvoja ei heikennetä metsätalouden toimenpiteillä.    
Indikaattorit   (ary) Suojelualueiden ja Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden sijaintitiedot ovat metsäviranomaisen ja alueella toimivien metsäorganisaatioiden tiedossa ja muiden metsäsertifiointiin sitoutuneiden toimijoiden tiedossa tarvittavin osin.    Metsänomistajan metsissä sijaitsevien suojelualueiden ja Natura 2000 verkostoon kuuluvien alueiden sijaintitiedot ovat metsänomistajan tiedossa.   Alueelliset ympäristöviranomaiset eivät ole todenneet suojelualueilla tai niiden ulkopuolella tehdyistä metsätalouden toimenpiteistä suojelualueille aiheutuneita suojeluarvojen heikennyksiä.    Alueelliset ympäristöviranomaiset eivät ole todenneet Natura 2000-alueilla metsätalouden toimenpiteistä aiheutuneita suojeluarvojen heikennyksiä. Naturaalueilla metsätaloustoimenpiteet tehdään sen lain asettamin velvoittein, jolla Natura-alue on perustettu. Lisäksi noudatetaan ympäristöviranomaisen ja maanomistajan yhteisesti sopimaa käyttö- ja hoitosuunnitelmaa tai vastaavaa.   
Määritelmät   25) Kriteerissä tarkoitettuja suojelualueita ovat luonnonsuojelulain mukaisesti perustetut luonnonsuojelualueet.   
Otsikko   Kriteeri 10: Arvokkaiden elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään 
Kriteeri   Metsien hoito- ja käyttötoimenpiteet suunnitellaan ja tehdään siten, että seuraavat vaatimukset toteutuvat:  Luonnonsuojelulain (1096/1996) 29 §:n mukaisia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia suojeltuja metsäisiä luontotyyppejä, jotka luonnonsuojeluviranomainen on luonnonsuojelulain 30 §:n mukaisesti päätöksellään määritellyt ja antanut päätöksen tiedoksi maanomistajalle tai haltijalle, ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä kohteella vaarantuu.  Metsälain (1093/1996) 10 §:n mukaisten luonnontilaisten tai luonnontilaisten kaltaisten sekä ympäristöstään selvästi erottuvien erityisen tärkeiden elinympäristöjen hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tai vahvistavalla tavalla. Kohteissa ovat sallittuja myös ne toimenpiteet, joille metsäviranomainen on myöntänyt luvan metsälain 11 §:n perusteella. Lisäksi toimenpiteissä säilytetään jäljempänä lueteltujen luonnonsuojelullisesti arvokkaiden elinympäristöjen biologista monimuotoisuutta luonnehtivat, tärkeimmät ominaispiirteet valtaosalla ao. kohteesta. Elinympäristöt ovat tärkeimmiltä ominaispiirteiltään luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, selvästi maastossa havaittavia ja tunnistettavissa olevia.   
  Kohdan c) luonnonsuojelullisesti arvokkaat elinympäristöt, niiden tärkeimmät säilytettävät ominaispiirteet ja keinot näiden ominaispiirteiden säilyttämiseksi ovat:  Supat ja luontaisesti puuttomat tai vähäpuustoiset paahderinteet   Kriteerissä tarkoitettujen suppien syvyys on vähintään 10 metriä ja niiden alaosassa on selvästi havaittava kellarimainen pienilmasto. Tärkein säilytettävä ominaispiirre on pienilmaston synnyttämä, ympäristöstään erottuva kasvillisuus, joka säilytetään rajoittamalla hakkuut vain supan reunojen ylimpään osaan. Kriteerissä tarkoitetut puuttomat tai vähäpuustoiset paahderinteet sijaitsevat harjujen kaakkois-, etelä-, lounais- ja länsisuuntaisilla rinteillä. Tärkein säilytettävä ominaispiirre on paahdelajisto, joka säilytetään jättämällä kohde metsittämättä.    Ojittamattomat korvet  Kriteerin tarkoittamiin elinympäristöihin sisältyvät ojittamattomat26) kuusivaltaiset korvet, jotka eivät lukeudu metsälain 10 §:ssä erityisen tärkeisiin elinympäristöihin, ja joissa kuollutta puustoa on vähintään 20 m3/ha. Alle puolen hehtaarin kohteella kuollutta puusto tulee olla vähintään 10 m3. Korpien tärkein säilytettävä ominaispiirre on pohjaveden pinnan korkea taso, jota ylläpidetään jättämällä kohteet ojittamatta. Korpien puustoa voidaan käsitellä kasvatushakkuin sekä yksittäisiä puita poistamalla.    Ojittamattomat lettorämeet  Ojittamattomien lettorämeiden säilytettävät ominaispiirteet ovat rimpi- ja mätäspintojen vaihtelu ja turpeen runsasravinteisuus. Näitä ylläpidetään jättämällä lettorämeet ojittamatta ja metsänkäsittelyn ulkopuolelle.    Lehtipuuvaltaiset lehdot  Kriteerissä tarkoitettujen, taimikkovaihetta vanhempien lehtojen tärkein säilytettävä ominaispiirre on useasta puulajista koostunut lehtipuuvaltainen27) puusto. Kasvatushakkuissa toimitaan siten, että lehtipuuvaltaisuus säilyy.    Puustoltaan vanhat metsät  Puustoltaan vanhalla metsällä tarkoitetaan metsää, jossa täyttyvät seuraavat vaatimukset:  Vallitsevan puuston ikä on Etelä-Suomessa yli 160 vuotta ja PohjoisSuomessa yli 200 vuotta28)  Puusto on muodostunut erikokoisista puista tai koostuu useasta latvuskerroksesta ja puulajista taikka on myöhäisen sukkessiovaiheen kuusikko  Puustoa ei ole käsitelty harsinta-, kasvatus- eikä väljennyshakkuin 60 vuoteen. Aiemmat harsinta-, kasvatus- tai väljennyshakkuut eivät ole muuttaneet metsän luontaisia rakennepiirteitä eikä hakkuiden jäljiltä esiinny kantoja enempää kuin 20 kpl/ha  Puustossa on vanhoja lehtipuita sekä lisäksi lahopuita, keloja ja maapuuta Etelä-Suomessa vähintään 15 % ja Pohjois-Suomessavähintään 20 % puuston tilavuudesta.  Kohteen ominaispiirteet säilytetään jättämällä metsikkö metsätaloustoimenpiteiden ulkopuolelle.   Luonnontilaiset tulvametsät ja metsäluhdat  Kriteerin tarkoittamia tulvametsiä ja metsäluhtia luonnehtii vuotuinen tulvarytmi. Meren, järvien, jokien ja purojen luontaisen tulvimisen ja pintaveden vaihtelujen aikaansaamien kangasmaiden tulvametsiköiden ja turvemaiden metsäluhtien tärkein ominaispiirre on pintaveden luonnollinen vaihtelu, jota säilytetään jättämällä alueet ojittamatta. Puustoa voidaan käsitellä kasvatus- ja suojuspuuhakkuin tai yksittäisiä puita poistamalla lahopuun säilyminen turvaten.    Mikäli tässä kriteerissä tarkoitettujen arvokkaiden elinympäristöjen pintaalaosuus on yli viisi prosenttia metsänomistajan omistaman ja sertifioinnin piiriin kuuluvan metsä- ja kitumaan pinta-alasta, voidaan kohdassa c) lueteltuja kohteita kohdan 5 puustoltaan vanhoja metsiä lukuun ottamatta jättää vähimmäispinta-alaosuuden ylimenevältä osalta edellä esitettyjen toimenpiderajoitusten ulkopuolelle. 
Indikaattorit  Arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen metsätalouden toimenpiteissä:  Oikeusistuimen tekemät päätökset tapauksista, joissa luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisten kohteiden ominaispiirteiden säilyminen on vaarantunut.  Oikeusistuimen tekemät päätökset tapauksista, joissa metsälain 10 §:n erityisen tärkeän elinympäristön ominaispiirteet eivät ole säilyneet.   Kohdissa a) ja b) ominaispiirteet eivät ole säilyneet kriteerissä tarkoitetulla tavalla, jos kohteella on toimittu tahallaan tai tuottamuksellisesti luonnonsuojelu- tai metsälain vastaisesti.    Kohdassa c) kuvatut luonnonsuojelullisesti arvokkaat elinympäristöt ovat säilyneet ennallaan tai lähes ennallaan seurantatulosten21) perusteella. "Lähes ennallaan" tarkoittaa, että kohdassa c) lueteltujen elinympäristöjen tärkeimmät, säilytettävät ominaispiirteet ovat säilyneet yli 90 prosentilla kohteiden kokonaispinta-alasta.   
Määritelmät            Kriteerin mukaisia korpia ovat ojittamattomat korvet sekä sellaiset ojitetut korvet, joissa ojituksella ei enää ole kuivattavaa vaikutusta.  Lehtipuuvaltaisella tarkoitetaan lehtoa, jossa lehtipuiden osuus puuston tilavuudesta on yli 50 %.  Pohjois-Suomi käsittää Suomen metsäkeskuksen Kainuun, PohjoisPohjanmaan ja Lapin alueyksiköiden alueet. Etelä-Suomi käsittää muut alueyksikköalueet.    
Otsikko   Kriteeri 11: Suoluonnon monimuotoisuutta ylläpidetään 
Kriteeri   Luonnontilaisten29) ja harvinaistuneiden30) suotyyppien säilyminen turvataan.   
Indikaattorit   Luonnontilaisia soita ei uudisojiteta31).    Kunnostusojituksia tehdään vain sellaisilla alueilla, joilla ojitus on lisännyt selvästi puuston kasvua32).    Kunnostusojituksessa ja muussa vesitalouden järjestelyssä otetaan erityisesti huomioon harvinaistuneet suotyypit sekä niiden luonnontilaan palautumisen mahdollisuudet.    Luonnontilaisten avosoiden sekä ennallistumaan jätettävien puuntuotannollisesti vähätuottoisten turvemaiden32) reunaan jätetään riistanhoidollinen 5–10 metriä leveä suojakaista, jolla ei tehdä maanpinnan muokkausta eikä nosteta kantoja ja jolla säilytetään pensaskerros sekä pienikokoista33) puustoa.  
Määritelmät   Luonnontilainen suo on ekosysteemi, joka kerryttää turvetta ja jossa ei ole näkyvissä ihmistoiminnan aiheuttamia luontaisen vesitalouden muutoksia tai muita merkittäviä ihmistoiminnan jälkiä. Kasvupaikka on suota, jos maata peittää turvekerros tai pintakasvillisuudesta yli 75 % on suokasvillisuutta. Kasvatushakkuin säännöllisesti hoidettua metsää, joka ei sisälly kriteerissä 10 määriteltyihin erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin, ei pidetä kriteerin tarkoittamana luonnontilaisena suona.  Harvinaistuneilla suotyypeillä tarkoitetaan luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnin (LuTu 2008) erittäin tai äärimmäinen uhanalaiseksi luokiteltuja (EN- ja CR-luokat) suoluontotyyppejä Etelä- ja Pohjois-Suomen alueella. Kohteet on lueteltu standardin liitteessä 2.  Uudisojituksella ei tarkoiteta yksittäisten laskuojien tekoa luonnontilaisille soille välttämättömästä ojitusteknisestä syystä. Kunnostusojitusalueisiin sisältyviä ojittamattomia suoalueen osia voidaan ojittaa, mikäli se on tarkoituksenmukaista ojitusalueen vesitalouden järjestelyn kannalta eikä se vaaranna merkittävästi kunnostusojitusalueella suo- ja metsäluonnon monimuotoisuutta. Kriteeri ei rajoita metsälain perusteella mahdollisesti edellytettyä vesitalouden järjestelyä turvemaiden uudistusaloilla eikä uusjakojen tukemisesta annetun lain (24/1981) tarkoittamia ojituksia.  Kunnostusojituksen tulee olla taloudellisesti tarkoituksenmukaista ottaen huomioon kasvupaikan ravinteisuus, lämpösumma ja kohteella kasvavan puuston määrä. Tarkoituksenmukaisiksi kunnostusojituskohteiksi ei katsota puuntuotannollisesti vähätuottoisia turvemaita,joilla runkopuun vuotuinen kasvu on alle kuutiometrin hehtaaria kohden ja joita ei koske metsälain 5a §:n mukainen uudistamisvelvoite.  Pienikokoiseksi puustoksi katsotaan rinnankorkeusläpimitaltaan alle 7 cm puusto.   
Otsikko   Kriteeri 12: Uhanalaisten lajien tunnetut elinpaikat turvataan 
Kriteeri   Metsätalouden toimenpiteissä turvataan  erityisesti suojeltavien lajien34) tunnetut elinpaikat, jotka alueellinen ELYkeskus on rajannut ja ilmoittanut kohteen omistajille ja/tai haltijoille  luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajien35) lisääntymis- ja levähdyspaikat muiden uhanalaisten lajien34) tiedossa olevat elinpaikat Uhanalaisten lajien turvaaminen metsätaloudessa -toimintamallin36) mukaisesti.   
Indikaattorit   (ary) Metsäorganisaatiot2) ovat ottaneet käyttöön metsä- ja ympäristöhallinnon yhteistyössä laatiman toimintamallin36) uhanalaisten lajien esiintymätiedon käytöstä.    Alueellisen ELY-keskusten rajaamat ja luonnonsuojelulain 47 §:n mukaisesti kohteen maanomistajalle ja/tai haltijalle ilmoittamat, erityisesti suojeltavien lajien elinpaikat, joiden käsittelyohje tai -suositus37) on annettu kohteen omistajalle/haltijalle.   Luonnonsuojelulain 49 §:n ja luonnonsuojeluasetuksen liitteen 5 mukaisten lajien lisääntymis- ja levähdyspaikat.    Muiden uhanalaisten lajien metsänomistajalle tiedoksi saatetut elinpaikat Uhanalaisten lajien turvaaminen metsätaloudessa -toimintamallin mukaisesti.  
Määritelmät   Luettelo erityisesti suojeltavista ja muista uhanalaisista lajeista on valtioneuvoston luonnonsuojeluasetuksen muuttamisesta antaman asetuksen (913/2005) liitteessä 4.  Luontodirektiivin liitteen IV(a) Suomessa esiintyvät eläinlajit on lueteltu luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 5. Toimintamallilla tarkoitetaan Uhanalaisten lajien turvaaminen metsätaloudessa -hankkeessa valmisteltua ja vuonna 2010 julkaistua toimintamallia. Kohdekohtainen käsittelyohje, jonka alueellinen ympäristöviranomainen on antanut kohteen omistajan ja/tai haltijan tietoon.   
Otsikko   Kriteeri 13: Luonnonhoidollisilla poltoilla ja kulotuksilla edistetään metsälajien monimuotoisuutta
Kriteeri    Metsäpaloista ja palon vaurioittamasta puuaineksesta riippuvaisen lajiston elinympäristöjä ylläpidetään ja lisätään luonnonhoidollisilla kulotuksilla ja poltoilla.    Kriteeriä ei sovelleta Ahvenanmaan maakunnassa tai jos sertifioidun metsätalousmaan pinta-ala on yhteensä alle 200 000 ha.  
Indikaattorit (mittarit)   Alueella vuosittain tehtyjen luonnonhoidollisten kulotusten lukumäärä38) on vähintään 1 kulotus/vuosi/200 000 hehtaaria39).   Mikäli sääolot ovat alueella olleet kulotukselle poikkeuksellisen epäsuotuisat, tämä otetaan huomioon kulotusmäärän toteutumista arvioitaessa.   
Määritelmät   Kulotusten lukumäärään luetaan paahderinteiden ja säästöpuuryhmien poltot, uudistusalojen kulotukset sekä kaskeamiset, yli viiden hehtaarin laajuiset metsäpalot ja suojelualueilla tehdyt ennallistamispoltot. Hehtaarimäärä tulkitaan sertifioidun metsätalousmaan pinta-alan mukaan.  
Otsikko   Kriteeri 14: Säästö- ja runkolahopuustoa jätetään metsätalouden toimenpiteissä 
Kriteeri   Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi kasvatus- ja uudistushakkuukohteille jätetään pysyvästi sekä säästöpuita40) että järeää runkolahopuustoa41).  
Indikaattorit   Hakkuissa pysyvästi jätettyjen säästö- ja lahopuiden lukumäärä on yhteensä keskimäärin vähintään 10 kappaletta hehtaarilla leimikkotasolla42). Säästöpuut voidaan keskittää leimikkotasolla.  
Määritelmät  40) Säästöpuut ovat eläviä, maamme luontaiseen lajistoon kuuluvia puita.   Säästöpuiksi jätetään  petolintujen pesäpuut  järeät katajat  vanhat palokoroiset puut aiemman puusukupolven järeitä puuyksilöitä  muodoltaan poikkeuksellisia puuyksilöitä  jaloja lehtipuita  kookkaita haapoja  puumaisia raitoja, tuomia ja pihlajia  tervaleppiä  - kolopuita.   Edellä lueteltujen ja järeän runkolahopuuston puuttuessa jätetään säästöpuiksi biologisen monimuotoisuuden kannalta hyödyllisiä, rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 10 cm paksuja puita, joilla on hyvät
  edellytykset kehittyä vanhoiksi puiksi.    Säästöpuut jätetään ensisijaisesti ryhmiin ja kriteerissä 10 lueteltujen arvokkaiden elinympäristöjen välittömään läheisyyteen, kriteerin 11 tarkoittamien avosoiden reunaan jätetyille suojakaistoille sekä kriteerin 17 tarkoittamien vesistöjen ja pienvesien suojakaistoille. Uudistusaloille jätettyjen säästöpuuryhmien maanpinta säilytetään rikkomattomana, eikä niiden alustoja raivata. Säästöpuita ei tule jättää turvallisuusriskin takia tärkeiden rakenteiden, kuten liikenneväylien tai sähkö- ja puhelinlinjojen, välittömään läheisyyteen eikä muinaisjäännösten päälle. Osa säästöpuista voidaan tehdä tekopökkelöiksi.   Kriteerissä 11 ja 17 tarkoitetuille suojakaistoille jätetyt puut sisältyvät säästöpuuston määrään, kun ne täyttävät säästöpuustolle asetetun läpimittavaatimuksen.  Runkolahopuustolla tarkoitetaan rinnankorkeusläpimitaltaan yli 20 cm paksuja keloja ja muita kuolleita pystypuita, pökkelöitä ja maapuita. Lahopuulla ei tarkoiteta taloudellista käyttötarkoitusta varten pystyyn kuivatettuja keloja eikä kuollutta havupuustoa silloin, kun sen korjaamatta jättäminen olisi vastoin lakia metsätuhojen torjunnasta (1087/2013).  Leimikolla tarkoitetaan puunkorjuuta varten rajattua tai merkittyä saman metsänomistajan omistamaa metsäaluetta, joka voi koostua useista erillisistä ja eri tavoin sekä eri aikaan hakattavista metsikkökuvioista.   
Otsikko   Kriteeri 15: Metsänuudistamisessa käytetään Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvia puulajeja 
Kriteeri   Metsänuudistamisessa käytetään Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvia puulajeja43) erityistapauksia44) lukuun ottamatta.   
Indikaattorit   Vuosittain on laadittu yhteenveto muiden kuin Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvien puulajien uudistamispinta-alasta.   
Määritelmät   Siperianlehtikuusi rinnastetaan Suomen luontaiseen lajistoon kuuluviin puulajeihin.  Erityistapauksia ovat muun muassa puisto- ja taajamametsiköiden perustaminen, joulukuusten kasvatus ja havujen tuotanto, maiseman hoidon tai kulttuuriympäristön säilymisen vuoksi istutetut metsiköt ja puut sekä hybridihaavan viljely.   
Otsikko   Kriteeri 16: Muuntogeenistä metsänviljelyaineistoa ei käytetä 
Kriteeri   Metsänviljelyssä ei käytetä muuntogeenistä metsänviljelyaineistoa eikä muutakaan metsänviljelyaineistoa, jonka käyttöä viranomainen45) ei ole hyväksynyt.   
Indikaattorit   Muuntogeenistä metsänviljelyaineistoa ei ole metsänviljelyaineiston kaupasta annetun lain (241/2002) valvonnasta vastaavien viranomaisten tietojen mukaan käytetty metsänviljelyssä.   
Määritelmät   45) Metsänviljelyaineiston kaupan valvonnasta ja metsänviljelyaineiston hyväksymisestä vastaava viranomainen Suomessa on Elintarviketurvallisuusvirasto Evira.   
Otsikko   Kriteeri 17: Vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta 
Kriteeri   Vesistöjen46) ja lähteiden varteen jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova suojakaista,jossa säilytetään kasvillisuuden kerroksellisuus. Latvusmassan jättämistä suojakaistalle vältetään.   Suojakaistalla ei tehdä  maanmuokkausta - lannoitusta kantojen korjuuta pensaskerroksen kasvillisuuden raivausta47) - kemiallista torjuntaa kasvinsuojeluaineilla48).   Suojakaistalta voidaan poimia muuta puustoa kuin kriteerissä 14 mainittuja säästö- ja lahopuita siten, että kaistalla olevaa pensaskerrosta ja pienikokoista33) puustoa säilytetään.  
Indikaattorit  Käsittelyalueella49) suojakaista on säilynyt kriteerin edellyttämällä tavalla silloin, kun seurannan perusteella21) suojakaistan pituudesta yli 90 prosentilla maanpinta on pysynyt rikkoutumattomana ja kasvillisuudessa on säilynyt kerroksellisuutta.Suojakaistan leveys on rannan kasvillisuus ja maaston muoto huomioon ottaen vähintään 5–10 metriä.  
Määritelmät  Vesistöihin luokitellaan kuuluvan meret, järvet, lammet, joet ja purot. Maisemallisista tai luonnonhoidollisista syistä, voidaan raivata pensaskerrosta tai pienikokoista puustoa vesistöjen rannoilla.  Kasvinsuojeluaineella tarkoitetaan lain kasvinsuojeluaineista 1563/2011 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 määritelmän mukaista kasvinsuojeluainetta. Käsittelyalue on yhdestä tai useammasta metsikkökuviosta koostuva kokonaisuus tai kartalle rajattu alue, jolla tehdään samantyyppisiä hakkuu- tai muita metsänhoitotoimenpiteitä pääasiassa koko alueella.   
Otsikko   Kriteeri 18: Vesiensuojelusta huolehditaan kunnostusojitus- ja ojitusmätästyskohteilla 
Kriteeri   Kunnostusojitussuunnitelmiin sisältyy vesiensuojelusuunnitelma, johon sisältyvät vesiensuojelutoimenpiteet on toteutettu tarkoituksenmukaisella tavalla.   Uudistusaloilla, joilta johdetaan vesiä laskuojaan, toteutetaan tarkoituksenmukaiset vesiensuojelutoimenpiteet.   
Indikaattorit   Vesiensuojelusuunnitelmiin sisältyvät muun muassa:  kunnostusojitukseen liittyvien toimenpiteiden vaikutus vesistöjen veden korkeuteen  kriteereissä 10 määriteltyjen arvokkaiden elinympäristöjen ja kriteerissä 11 määriteltyjen harvinaisten ja harvinaistuneiden suotyyppien huomioon ottaminen  kunnostusojituksesta mahdollisesti aiheutuva maaperän syöpymisvaara  - kaltevuussuhteet ja vesien johtaminen pois kunnostusojitusalueelta  - vesiensuojelutoimenpiteet ja niiden mitoitus.    Vähäistä suuremmasta kunnostusojitushankkeesta on tehty ilmoitus50) ELYkeskukselle.  
Määritelmät   50) Ilmoituksella tarkoitetaan vesilain (587/2011, 5 luku 6 §) mukaista ilmoitusta.   
Otsikko   Kriteeri 19: Pohjavesien laatu turvataan metsätalouden toimenpiteissä 
Kriteeri   Vedenhankintaa varten tärkeillä (luokka I) ja soveltuvilla (luokka II) pohjavesialueilla51) ei käytetä52) kemiallisia kasvinsuojeluaineita.    Vedenhankintaa varten tärkeillä (luokka I) pohjavesialueilla ei käytetä lannoitteita. Turvemaiden tuhkalannoitus on kuitenkin sallittua.   Kantoja ei korjata luokan I pohjavesialueilta.   
Indikaattorit   (ary) Metsäorganisaatioilla2) on käytössään tai saatavilla vedenhankintaa varten tärkeiden (luokka I) ja soveltuvien (luokka II) pohjavesialueiden sijaintitiedot.    (ary) Torjunta-aineiden ja lannoitteiden käytön rajoitukset on otettu huomioon metsäorganisaatioiden2) työohjeissa ja suosituksissa. Luokan I pohjavesialueilla ei ole todettu seurannassa21) kantojen korjuukohteita.    (ry + mo) Metsänomistajan saatavissa ovat sijaintitiedot vedenhankintaa varten tärkeistä (luokka I) ja soveltuvista (luokka II) pohjavesialueista.   (ry + mo) Torjunta-aineiden ja lannoitteiden käytön rajoitukset on otettu huomion niiden käytössä. Kantojen korjuukohteita ei todeta luokan I pohjavesialueilla.   
Määritelmät  Suomen pohjavedet on luokiteltu käyttökelpoisuutensa ja suojelutarpeensa perusteella vedenhankintaa varten tärkeisiin (luokka I), vedenhankintaan soveltuviin (luokka II) ja muihin (luokka III) pohjavesialueisiin.  Kasvinsuojeluaineiden käytöllä ei tarkoiteta taimitarhoilla tukkimiehentäin torjunta-aineella käsiteltyjen taimien istutusta pohjavesialueella eikä kantokäsittelyaineiden levitystä, kun levityksessä noudatetaan Turvallisuusja kemikaaliviraston (Tukes53)) kasvinsuojelurekisterissä antamia ohjeita ja rajoituksia.   
Otsikko   Kriteeri 20: Kasvinsuojeluaineita käytetään vastuullisesti  
Kriteeri   Metsien hoidossa ja puunkorjuussa käytetään vainhyväksyttyjä53) kasvinsuojeluaineita.   Lehtipuuvesakkoja ei käsitellä metsänuudistamisaloilla eikä taimikoissa kemiallisin lehvästöruiskutuksin lukuun ottamatta käsittelyä haavan vesakoiden levittämän sienitaudin hävittämiseksi männyn taimikoista.    Kriteerissä 10 tarkoitetuissa arvokkaissa elinympäristöissä ei käytetä kemiallisia kasvinsuojeluaineita.    Kasvinsuojeluaineita käytetään vain välttämättömissä tapauksissa. Näitä voivat olla esimerkiksi metsänuudistamisaloilla taimia haittaavan pintakasvillisuuden torjunta, lehtipuiden kantojen käsittely, tukkimiehentäin torjunta, hirvieläinten aiheuttamien tuhojen torjunta ja metsissä tai niiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevien havupuutavaravarastojen käsittely hyönteistuhojen leviämisen estämiseksi.    Kasvinsuojeluaineiden käyttö juurikäävän leviämisen estämiseksi on sallittua kantokäsittelyllä muualla kuin kriteerissä 10 tarkoitetuissa arvokkaissa elinympäristöissä.   
Indikaattorit   (ary) Kasvinsuojeluaineiden suositeltava käyttäminen metsätalouden eri toimenpiteissä sisältyy metsäorganisaatioiden2) työohjeisiin ja suosituksiin.    Metsänomistajalla on käyttämiensä kasvinsuojeluaineiden käyttöohjeet.   
Määritelmät   53) Turvallisuus-ja kemikaaliviraston (Tukes) hyväksyy ja rekisteröi markkinoille tulevat kasvinsuojeluaineet. Valmisteiden biologinen hajoavuus on arvioitu valmisteen hyväksymisen yhteydessä ja markkinoilla on vain sellaisia valmisteita, joissa biologinen hajoavuus on hyväksyttävällä tasolla. Hyväksytyt kasvinsuojeluaineet on listattu Tukesin kasvinsuojelurekisterissä.  
Otsikko   Kriteeri 21: Työntekijöiden osaaminen varmistetaan 
Kriteeri   Työntekijöiden riittävä ammatillinen osaaminen varmistetaan.   
Indikaattorit   Työn- ja urakanantajalla54) on näyttöä siitä, että se on varmistunut työn toteuttajien riittävästä osaamisesta kuhunkin tehtävänään olevaan työhön.    Työnantajalla on näyttöä siitä, että se huolehtii ammatillisen osaamisen55) ylläpidosta ja tarvittavasta kehittämisestä työsuhteen kestäessä.    Työn tekijällä on käytössään työssä tarvittavat yleisohjeet.    Työn tekijälle on annettu työmaakohtaiset työohjeet ja kartat, joissa on merkitty työmaan rajaus sekä huomioitu laatu-, ympäristö- ja muut vaatimukset56). Tilaaja57) vastaa ellei muuta ole sovittu, että epäselvä työmaan raja, toimenpiteen raja sekä vaikeasti havaittava erityisen arvokas luontokohde merkitään maastoon.  
Määritelmät  Työn- ja urakanantajalla tarkoitetaan tapauksesta riippuen työnantajarekisteriin rekisteröitynyttä työnantajaa, puunkorjuutyömaan haltijaa tai aliurakoitsijan urakanantajaa. Tiedot työnantajarekisteriin rekisteröidyistä työnantajista on saatavissa Yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä (YTJ).  Ammatillisen osaamisen voi saada joko ammatillisen koulutuksen tai työkokemuksen kautta.  Muu vaatimus on esimerkiksi latvusmassan poistaminen niiltä ulkoilureiteiltä, joista on tehty sopimus maanomistajan ja reitin ylläpitäjän kesken. Tilaajalla tarkoitetaan luonnollista tai juridista henkilöä, joka urakointipalvelun ostajana ja työn teettäjänä tekee urakointisopimuksen ja jolle työntulos luovutetaan.  
Otsikko   Kriteeri 22: Työturvallisuudesta, työhyvinvoinnista ja tasa-arvosta huolehditaan 
Kriteeri   Työn toteuttajille ja työntekijöille luodaan edellytykset turvalliseen ja laadukkaaseen työntekoon.   
Indikaattorit   Työn- ja urakanantajalla54) on menettely, jolla ne varmistavat, että teetetty työ ei vaaranna työn toteuttajien/työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä.    Työn toteuttajalla/Työntekijällä on käytössään yleiset työturvallisuusohjeet.    Työnantaja tunnistaa ja ottaa toiminnassaan huomioon työstä, työolosuhteista ja työajoista58) aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät.    Työnantaja on järjestänyt lainmukaisen työterveyshuollon59).   Työnantaja järjestää olosuhteisiin sopivaa työkykyä ylläpitävää toimintaa. 
    Työnantaja, jonka henkilöstö on säännöllisesti vähintään60) 30 henkeä, laatii vuosittain yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa erityisesti palkkausta ja muita palvelussuhteen ehtoja koskevan tasa-arvosuunnitelman lain61) vaatimusten mukaisesti.    Edellä mainitut indikaattorit voidaan osoittaa täytetyksi, jos ne sisältyvät organisaation työsuojelun toimintaohjelmaan tai henkilöstö- ja koulutussuunnitelmaan.   Työn toteuttajalle/työntekijälle on annettu tiedoksi työtä/työmaata koskevat työturvallisuutta mahdollisesti vaarantavat tekijät ja maastokohdat.   Työhön liittyvät ohjeet on annettu työn toteuttajan/työntekijän ymmärtämällä kielellä62).    Työntekijällä on tarvittaessa käytettävissään yhteistä kieltä puhuva ja ymmärtävä tulkkaustaitoinen henkilö työhön liittyvissä asioissa.   
Määritelmät   Työajoista johtuvien haitta- ja vaaratekijöiden tunnistaminen perustuu työturvallisuuslakiin (738/2002, 10§).  työterveyshuoltolaki (1383/2001) palveluksessa olevien työntekijöiden määrä joulukuun 31. päivänä laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986)  Kun kyseessä on kielilain (423/2003) 3 §:ssä määritelty julkinen työn- tai urakanantaja, noudatetaan myös kielilakia ja saamelaisten kotiseutualueella saamen kielilakia (1086/2003).  
Otsikko   Kriteeri 23: Työnantajavelvoitteita noudatetaan 
Kriteeri   Työn- ja urakanantajat54) noudattavat työ- ja sosiaalilainsäädäntöä63), työehtosopimuksia64) sekä ulkomaalaisen työvoiman käyttöä koskevaa lainsäädäntöä.     Työn- ja urakanantajat antavat työpaikkojen henkilöstön edustajalle tilaajavastuulain edellyttämät tiedot65).   
Indikaattorit (mittarit)   Työnantaja tuntee häntä velvoittavien työehtosopimusten, työ- ja sosiaalilainsäädännön sekä ulkomaalaista työvoimaa käytettäessä sitä koskevan lainsäädännön velvoitteet ja työnantajalla on menettelytapa-ohje, joilla varmistetaan voimassa olevan lainsäädännön noudattaminen.    Työnantajat tekevät työsopimukset kirjallisina ja arkistoivat ne.    Työaikalain piirissä olevien työntekijöiden työaikakirjanpito järjestetään ja tehtyyn työaikaan perustuvat korvaukset ja lisät korvataan työaikalain tai työehtosopimusten edellyttämällä tavalla.66)   Työehtosopimusten ja edellä mainitun lainsäädännön rikkomuksista alueella pyydetään lausunnot työntekijäjärjestöiltä. 
    Työnteon alkaessa työnantajan taikka tilaajan57) on varmistuttava, että hänen sopimuskumppaninaan olevaa ulkomaalaista työn toteuttajaa taikka työntekijää on informoitu hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan työn tekijänä Suomessa67).  
Määritelmät   Lainsäädännöllä tarkoitetaan Suomen lainsäädäntöä. Työehtosopimuksilla tarkoitetaan Suomessa voimassa olevia työehtosopimuksia.  laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä (1233/2006)  Työaikalain (605/1996) 37 §:n mukaan työnantajan on kirjattava tehdyt työtunnit ja niistä suoritetut korvaukset työntekijöittäin. Työaikalain 2 ja 39 §:ssä mainitaan ne ryhmät, joihin lakia ei sovelleta. Valtakunnallisella työehtosopimuksella voidaan sopia poikkeuksia työaikaan liittyviin määräyksiin työaikalain 40 §:n sallimissa rajoissa.  Vaatimus voidaan täyttää antamalla/esittelemällä työn tekijälle esimerkiksi ”Suomeen työhön” -opas, joka löytyy osoitteesta www.te-palvelut.fi. Oppaasta on julkaistu seuraavat kieliversiot: ruotsi, englanti, viro, venäjä, ranska ja puola.  
Otsikko   Kriteeri 24: Metsätyöpalveluiden hankinnoissa noudatetaan hyviä käytäntöjä  
Kriteeri   Työn- ja urakanantajat54) ovat maksaneet verot sekä sosiaaliturva- ja työeläkemaksut. He edellyttävät alihankkijoidensa ja heille työvoimaa vuokraavien yritysten maksavan verot sekä sosiaaliturva- ja työeläkemaksut sekä noudattavan työ- ja sosiaalilainsäädäntöä, työehtosopimuksia64) sekä ulkomaalaisen työvoiman käyttöä koskevaa lainsäädäntöä.     Metsäorganisaatioiden2) metsätyötä68) koskevissa hankinnoissa noudatetaan hyviä hankintakäytäntöjä.  
Indikaattorit   Tilaajan selvitykset: Tilaajalla on asiakirjat tilaajavastuulain mukaisten selvitysten tekemisestä. Selvitysvelvollisuus69) tilaajavastuulain edellyttämistä asioista on, kun urakointikokonaisuuden arvo ylittää tilaajavastuulaissa määritetyn arvon70) tai vuokratyövoiman käyttö ylittää 10 työpäivää.  Tarjouskilpailuun osallistuvien on vakuutettava täyttävänsä tilaajavastuulain mukaiset velvoitteet. Tilaajavastuulain mukaiset selvitykset tarkistetaan aina ennen sopimuksen tekemistä sekä hankintatavasta riippumatta vähintään vuosittain.   Hyvät käytännöt: Urakanantajalla on kirjallisesti kuvattu hankintamenettely, jota se noudattaa hankinnoissa. Menettely kerrotaan hankintaneuvotteluihin tai tarjouskilpailuihin osallisille etukäteen.  Palveluiden hankinnassa tilaajan on varauduttava palveluntuottajan mahdolliseen vaihtumiseen riittävän pitkällä71) siirtymäajalla.  Tilaajavastuulain raja-arvon ylittävät urakointisopimukset tehdään kirjallisina ja ne arkistoidaan. Urakanantajalla on luettelo niistä alihankkijoista, joilta ne ovat ostaneet kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana metsätalouden urakointipalveluita. Urakanantajat ilmoittavat alihankkijoilleen tiedossa olevista merkittävistä urakointitoiminnan tuotantokatkoksista tai tuotannonrajoituksista riittävän ajoissa ennen niiden aloittamista.    Sopimusehdot: Alihankinta- tai vuokrasopimuksiin on sisällytettävä koko alihankintaketjussa alla mainitut ehdot:  Sopimukseen on kirjattava tilattuun työhön tai tehtävään lain mukaan sovellettava työehtosopimus tai työehtosopimukset.  Sopimussuhteen aikana alihankkijalla tai vuokrayrityksellä on tilaajan pyytäessä velvollisuus esittää tilaajalle tilaajavastuulain mukainen selvitys velvoitteiden hoitamisesta.  Sopimukseen on kirjattava oikeus irtisanoa tai purkaa sopimus, jos toinen sopimuspuoli ei anna asianmukaista selvitystä velvoitteiden täyttämisestä tai on selvityksen mukaan jättänyt olennaisia velvoitteita hoitamatta eikä ole niitä viipymättä korjannut.
Määritelmät   Metsätyöksi katsotaan puunkorjuu ja siihen kytketyt muut työt, metsänhoitotyöt ja metsänparannustyöt. Tilaajan on saatava selvitys seuraavista asioista:  selvitys siitä, onko yritys merkitty ennakkoperintälain (1118/1996) mukaiseen ennakkoperintärekisteriin ja työnantajarekisteriin sekä arvonlisäverolain (1501/1993) mukaiseen arvonlisäverovelvollisten rekisteriin  kaupparekisteriote  todistus verojen maksamisesta tai verovelkatodistus taikka selvitys siitä, että verovelkaa koskeva maksusuunnitelma on tehty  todistukset eläkevakuutusten ottamisesta ja eläkevakuutusmaksujen suorittamisesta tai selvitys siitä, että erääntyneitä eläkevakuutusmaksuja koskeva maksusopimus on tehty  selvitys työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta tai muista keskeisistä työehdoista. 7 500 euroa vuonna 2014  Riittävän pitkällä siirtymäajalla tarkoitetaan ajanjaksoa neuvottelutuloksen taikka tarjouskilpailun tulosten selviämisen ja sopimuksen mukaisen palvelun aloittamisen välissä. Tämä tarkoittaa, että neuvottelut hankinnoista tai tarjouskilpailu järjestetään niin, että neuvottelun tai tarjouskilpailun tuloksen selviämisen sekä saavutetun sopimuksen mukaisen urakoinnin toteuttamisen väliin jää riittävä aika sopeuttaa toimintaa ja resursseja. Riittävänä aikana voidaan pitää yli vuoden mittaisissa urakointisopimuksissa noin 2–4 kuukautta ja korkeintaan vuoden mittaisissa sopimuksissa noin 1–2 kuukautta ennen sopimuksen päättymistä. Siirtymäaikana urakointi jatkuu normaalisti. Ko. aikarajoja ei voida pitää ehdottomina, koska tilanteet vaihtelevat.   
Otsikko   Kriteeri 25: Metsänomistajien osaamista edistetään monipuolisesti
Kriteeri   Ryhmäsertifioinnissa mukana oleville metsänomistajille tarkoitettuun täydennyskoulutukseen, henkilökohtaiseen tai ryhmäneuvontaan osallistuvien henkilöiden määrä on vuosittain vähintään 20 % alueen metsänomistajien lukumäärästä72).   Kriteeri koskee vain alueellista ryhmäsertifiointia.   
Indikaattorit   Alueella toimivan Suomen metsäkeskuksen, metsänhoitoyhdistysten, metsäteollisuusyritysten ja metsäoppilaitosten sekä sertifiointiin sitoutuneiden organisaatioiden tilastot niiden alueella järjestämistä metsänomistajien koulutustilaisuuksista sekä metsänomistajille antamasta henkilökohtaisesta73) ja ryhmäneuvonnasta74). Tilastoista tulee käydä ilmi koulutukseen ja neuvontaan osallistuneiden henkilöiden lukumäärä75).    Koulutuksissa käsiteltäviä aiheita voivat olla mm. taloudellisesti kannattava puuntuotanto ja puunkorjuu, metsäekologia ja talousmetsien luonnonhoito, metsien monikäyttö, riistanhoito, metsäkulttuuri, omatoiminen metsänhoitotyö, jokamiehenoikeudet ja PEFC-metsäsertifiointi.  
Määritelmät   Metsänomistajien lukumäärä lasketaan ryhmäsertifioinnissa mukana olevien metsänomistajien perusteella.  Henkilökohtaista neuvontaa ovat muun muassa maastokäynti metsäammattihenkilön kanssa, muu sitä vastaava tilakäynti, metsäalan verkkoneuvonta, metsänhoitotyön suunnittelu ammattihenkilön kanssa ja ammattihenkilöltä saatu opastus metsätaloustöiden tekemiseen.  Ryhmäneuvonnalla tarkoitetaan indikaattorissa lueteltujen tahojen metsänomistajille järjestämiä kursseja, verkkokursseja, metsäretkeilyitä ja metsätyönäytöksiä.  Kriteerissä tarkoitettuun koulutukseen/neuvontaan osallistuneiksi henkilöiksi luetaan metsänomistajat ja muut tilan metsäasioiden hoitoon osallistuvat henkilöt.   
Otsikko   Kriteeri 26: Lasten ja nuorten metsätietämystä ja luontosuhteen kehittymistä edistetään
Kriteeri   Alueella on ajantasainen toimenpideohjelma, jolla edistetään lasten ja nuorten metsätietämystä ja vahvistetaan luontosuhdetta.    Kriteeri koskee vain alueellista ryhmäsertifiointia.   
Indikaattorit   Alueen metsäalan toimijat76) tarkistavat yhdessä metsäalan nuorisotyöstä ja koulutuksesta vastaavien tahojen kanssa toimenpideohjelman vuoden kuluessa sertifikaatin tarkistamisesta. Toimenpideohjelman toteuttamisessa pyritään aktiivisesti yhteistyöhön myös muiden asiasta kiinnostuneiden, alueella toimivien tahojen kanssa.    Toimenpideohjelma sisältää suunnitelman lasten ja nuorten metsäluontoa, metsänhoitoa ja metsätaloutta koskevan tietämyksen lisäämiseksi ja luontosuhteen vahvistamiseksi metsäkäyntien toteuttamisesta yhteistyössä päiväkotien ja koulujen kanssa metsäalan ammattiin hakeutuvien ja alalla jo opiskelevien nuorten harjoittelu- ja työssäoppimispaikkojen järjestämiseksi.    Toimenpideohjelmissa määritellään tavoitteet, joiden toteutumista seurataan vuosittain.    Metsäsertifiointiin sitoutuneet ja muut toimenpideohjelmien laadinnassa mukana olleet tahot koostavat ja toimittavat tiedot omista tapahtumistaan sertifikaatin haltijalle.   
Määritelmät   76) Kriteerin tarkoittamia alueen metsäalan toimijoita ovat muun muassa Suomen metsäkeskus, Metsähallitus, metsänhoitoyhdistykset ja puunhankintaorganisaatiot sekä yrittäjä- ja työntekijäjärjestöt.   
Otsikko   Kriteeri 27: Jokamiehenoikeudet turvataan
Kriteeri   Metsissä liikkuminen, oleskelu ja luonnontuotteiden keruu ovat mahdollisia jokamiehenoikeuksien77) puitteissa.   
Indikaattorit   Todennettuja jokamiehenoikeuksien rajoituksia ei ole merkittävästi.   
Määritelmät   77) Jokamiehenoikeuksia ovat muun muassa  liikkuminen esimerkiksi jalan, hiihtäen tai pyöräillen  tilapäinen leiriytyminen toisen maalla  metsämarjojen, sienten ja eräiden muiden luonnontuotteiden keruu  kuivien risujen, maahan pudonneiden käpyjen ja pähkinöiden kerääminen.    Jokamiehenoikeudella ei saa  tehdä tulta  vahingoittaa puita tai pensaita  vahingoittaa taimikoita tai viljelyksiä ajaa moottoriajoneuvolla maastossa  kerätä rauhoitettuja kasveja tai jäkälää tai sammalia  perustaa riistan ruokintapaikkoja- - roskata ympäristöä.    Jokamiehenoikeuden käyttömahdollisuus ja sen rajat riippuvat alueen vallitsevasta maankäytöstä.   Lisätietoa jokamiehenoikeuksista Ympäristöministeriön laatimasta oppaasta Jokamiehenoikeudet – Lainsäädäntöä ja käytäntöä (julkaisusarja Suomen ympäristö 30/2012).  
Otsikko   Kriteeri 28: Metsiä ei roskata metsätalouden toimenpiteissä 
Kriteeri   Metsiin ei jätetä metsätalouden toimenpiteissä muovi- tai metallijätteitä eikä vaarallisia jätteitä78). 
Indikaattorit   Metsätalouden toimenpiteiden yhteydessä tapahtunutta roskaamista ei ole havaittu maastotarkastusten yhteydessä.   (ary) Metsäorganisaatioiden2) yleisohjeisiin sisältyy ohjeet jätteiden asianmukaisesta käsittelystä.  
Määritelmät   78) Vaarallisilla jätteillä tarkoitetaan jätelajeja, jotka on nimetty valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (179/2012) liitteessä 4.
Otsikko   Kriteeri 29: Metsien monikäyttöedellytyksiä edistetään 
Kriteeri   Ulkoilureittien79) kulkukelpoisuutta, metsästys- ja riistanhoitomahdollisuuksia sekä luomuluonnontuotteiden keruumahdollisuuksia edistetään metsien monikäyttöedellytysten turvaamiseksi. 
Indikaattorit   Ulkoilureitit rajataan maanmuokkauksen ja kantojen korjuun ulkopuolelle. Reiteille ei jätetä latvusmassaa. Reitistöä varten tehdyt kiinteät rakenteet säilytetään metsätalouden toimenpiteissä. Reittien kulkukelpoisuus on otettu huomioon kriteerissä edellytetyllä tavalla, kun seurannan21) mukaan ennallaan säilynyttä reittipohjaa on yli 90 % sen toimenpiteiden alaisesta pituudesta ja kun reittiä ei ole katkaistu kulkukelvottomaksi tai on varmistettu vaihtoehtoinen reitti.   Metsäorganisaatiot2) ja metsästysorganisaatiot80) tekevät yhteistyötä riistavahinkojen ehkäisemiseksi, riistanhoidon edistämiseksi ja riistaeläinten elinympäristöjen turvaamiseksi.   Luomutuotteiden keruussa tarvittava tieto81) lannoitus- ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä on käytettävissä julkisten tietojen82) osalta viranomaisten välityksellä ja tarvittaessa niiden tilojen osalta, joilla on tehty sopimus luomutuotanto-ohjeiden noudattamisesta metsänomistajan tai hänen valtuuttamansa edustajan kanssa.   Riistan elinolosuhteiden turvaamiseksi havupuuvaltaisiin taimikoihin jätetään lehtipuita täydentävinä taimina.  
Määritelmät  Ulkoilulain (606/1973) mukaisella ulkoilureittitoimituksella tai maanomistajan kanssa erillisin sopimuksin perustetut ja merkityt ulkoilureitit. Metsästysorganisaatioilla tarkoitetaan Suomen riistakeskusta sekä Suomen Metsästäjäliittoa.  Tarvittavilla tiedoilla tarkoitetaan niiden kohteiden sijaintitietoja, joilla muiden kuin EY-asetuksen 889/2008 liitteessä 1 mainittujen lannoitteiden ja maanparannusaineiden sekä liitteessä 2 mainittujen torjunta-aineiden käyttö on ollut mahdollista. Metsätaloustoimenpiteiden osalta tällä tarkoitetaan metsälannoitettujen tai torjunta-aineilla käsiteltyjen kohteiden sijaintitietoja. Yksityismetsissä tiedot toimittaa metsänomistaja tai hänen valtuuttamansa tahotai Suomen metsäkeskus, muissa metsissä metsän omistaja/haltija tai muu EVIRA:n luomukeruutuotteiden valvonnasta vastaavan tahon hyväksymä toimija. Julkisella tiedolla tarkoitetaan yksityismetsissä kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain (1094/1996) mukaisella valtion tuella rahoitettujen metsänterveyslannoitus- ja juurikääväntorjuntakohteiden sijaintitietoja. Viranomaisilla tarkoitetaan tässä esimerkiksi Suomen metsäkeskusta ja ELY-keskuksia tai näiden valtuuttamaa toimijaa.  
Otsikko   Kriteeri 30: Kiinteät muinaisjäännökset säilytetään 
Kriteeri   Metsien hoito- ja käyttötoimenpiteet suunnitellaan ja tehdään siten, että muinaismuistolain (295/1963) vaatimukset toteutuvat. Muinaismuistolain mukaisten kiinteiden muinaisjäännösten83) kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu niihin kajoaminen on kielletty ilman lain nojalla annettua lupaa.
Indikaattorit  Oikeuden tekemät ratkaisut, joissa on todettu muinaismuistolain 1 §:n 2 momentin mukainen muinaismuistorikkomus.
Määritelmät   83) Tietoa kiinteiden muinaisjäännösten sijainnista löytyy Museoviraston ylläpitämästä Kulttuuriympäristön rekisteriportaali -verkkopalvelusta.
Otsikko   Kriteeri 31: Poronhoidon toimintaedellytykset turvataan 
Kriteeri   Poronhoitoalueella metsähallituksen hallinnassa olevilla valtion metsäalueilla metsätalouden toimenpiteet ja poronhoito sovitetaan yhteen paikallisen yhteistyön avulla niin, että poronhoidon harjoittamisen edellytykset turvataan pitkäjänteisesti ja laaja-alaisesti metsätalouden toimenpiteissä.
Indikaattorit   Tavoitteen saavuttamiseksi Metsähallituksen tulee olla yhteistyössä asianosaisten paliskuntien edustajien kanssa silloin, kun se tekee sellaisia toimenpiteitä, joilla voi olla oleellista vaikutusta poronhoidon harjoittamiseen. Oleelliset toimenpiteet ja yhteistyön tarve tulee määritellä yhdessä niin, että tavoite saavutetaan. Yhteistoiminnassa noudatetaan Metsähallituksen ja Paliskuntain yhdistyksen 4.4.2013 yhdessä allekirjoittamaa sopimusta84) sekä Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelmissa metsätalouden ja porotalouden yhteensovittamista käsitteleviä kohtia.
Määritelmät   84) Sertifiointikriteeri tarkoittaa kulloinkin voimassa olevaa sopimusta. Kriteeri koskee saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolisen poronhoitoalueen valtion maita. Metsähallitus noudattaa kunkin paliskunnan kanssa sitä sopimusta, jossa paliskunta on mukana. Jos paliskunta sanoutuu irti kaikista sopimuksista, Metsähallitus noudattaa poronhoitolain, Metsähallituksen ympäristöoppaan ja luonnonvarasuunnitelmien kirjauksia.  
Otsikko   Kriteeri 32: Saamelaiskulttuurin ja saamelaisten perinteisten elinkeinojen toimintaedellytykset turvataan saamelaisten kotiseutualueella saamelaisten kestävän kehityksen mukaisesti 
Kriteeri   Saamelaisten85) kotiseutualueella valtion hallinnassa olevia alueita ja luonnonvaroja hoidetaan ja käytetään siten, että saamelaisten perinteisten elinkeinojen ja saamelaiskulttuurin harjoittamisen edellytykset turvataan.86) 
Indikaattorit   Valtion metsien käytössä seurataan kansainvälisen oikeuden, biodiversiteettisopimuksen artiklan 8j87) ja perustuslain tarkoittamien saamelaisten oikeuksien toteutumista sekä saamelaiskäräjien osallisuutta asian valmistelussa ja päätöksenteossa.    Saamelaiskulttuuriin kuuluvan perinteisen poronhoidon edellyttämät toimenpiteet ja yhteistyön tarve määritellään saamelaisten kotiseutualueen paliskuntien, saamelaiskäräjien, kolttaneuvoston ja Metsähallituksen välisellä sopimuksella poronhoidon ja Metsähallituksen toiminnan yhteistyömenettelyistä ja yhteensovittamisesta.   Yhteistoiminnassa noudatetaan edellä mainittua sopimusta sen voimaantulohetkestä alkaen sekä Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelmissa metsätalouden ja saamelaiskulttuurin yhteensovittamista käsitteleviä kohtia.  
Määritelmät  Kriteerissä mainittuja saamelaisia ovat saamelaiskäräjistä annetun lain 3 pykälässä tarkoittamat henkilöt, saamelaisten kotiseutualueen kunnat on määrätty lain 4 pykälässä, koltta-alue kolttalain 2 pykälässä. Saamelaisten perinteisinä elinkeinoina pidetään Suomen perustuslain 17 pykälässä 3 momentissa tarkoitettuja elinkeinoja.  Tämä kriteeri koskee saamelaisten kotiseutualueen valtion maita. Metsähallitus noudattaa kunkin paliskunnan kanssa sitä sopimusta, jossa paliskunta on mukana. Jos paliskunta sanoutuu irti kaikista sopimuksista, Metsähallitus noudattaa poronhoitolain, Metsähallituksen ympäristöoppaan ja luonnonvarasuunnitelmien kirjauksia.  Biodiversiteettisopimus 8j: …kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kunnioittaa, suojella ja ylläpitää alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen sellaista tietämystä, keksintöjä ja käytäntöä, joka sisältyy biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta merkityksellisiin perinteisiin elämänmuotoihin ja edistää ja laajentaa niiden soveltamista mainittujen yhteisöjen luvalla ja myötävaikutuksella sekä rohkaista tietämyksestä, keksinnöistä ja käytännöstä saadun hyödyn tasapuolista jakoa.  

FSC- ja PEFC metsäsertifiointien vertailua

Tällä kirjoituksella ei ole tarkoitus arvostella kumpaakaan sertifionti järjestelmää, tämä perustuu minun omiin havaintoihini ja liittyy osin opiskeluuni. Tarkoituksena on helpottaa pienmetsänomistajan päätöksen tekoa liittyäkö FSC sertifiointiin vaiko ei. Oletuksena on että metsänomistaja on jo liittynyt PEFC sertifiointiin ja tuntee sen kriteerit.

Alla on poimittuna FSC sertifioinnista ne kohdat jotka koskevat pienmetsänomistajaa (metsätilan koko 20-500 ha).

Tekstin sekaan on poimittuna (vasemmassa reunassa musta pystyviiva) ne PEFC:n kriteerit, joissa käsitellään saamaa asiaa.

FSC:n sivusto löytyy täältä
https://fi.fsc.org/fi-fi/metsnomistajille/pienmetsanomistajille

PEFC:n sivusto löytyy täältä
https://pefc.fi/palvelut/standardit/

Sertifikaattien vertailua loytyy myös Tapion julkaisusta Metsänhoidon suositukset talousmetsien luonnonhoitoon, työopas, joka löytyy täältä
https://www.metsanhoitosuositukset.fi/suositukset/luonnonhoito/

Keltaisella on korostettu ne kohdat, jotka minulle oli huomion arvoisia kun perehdyin FSC:n periaatteisiin.

Seuraaville PEFC:n kriteereille en ole löytänyt vastinetta FSC:stä:

  • Kriteeri 2: Metsien puusto säilytetään hiilinieluna
  • Kriteeri 13: Luonnonhoidollisilla poltoilla ja kulotuksilla edistetään metsälajien monimuotoisuutta
  • Kriteeri 15: Metsänuudistamisessa käytetään Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvia puulajeja 
  • Kriteeri 25: Metsänomistajien osaamista edistetään monipuolisesti
  • Kriteeri 26: Lasten ja nuorten metsätietämystä ja luontosuhteen kehittymistä edistetään

*******************************************************

FSC:n periaatteet

PERIAATE 1: LAINSÄÄDÄNNÖN JA FSC:N PERIAATTEIDEN NOUDATTAMINEN Metsätaloudessa noudatetaan kaikkia kansallisia lakeja, kyseisen maan allekirjoittamia kansainvälisiä sopimuksia sekä FSC:n periaatteita ja kriteereitä.

1.1 Metsätaloudessa noudatetaan kansallisia ja paikallisia lakeja ja viranomaismääräyksiä.

PEFC:
Kriteeri 1: Lakisääteisiä vaatimuksia noudatetaan 

"Metsätaloudessa noudatetaan voimassa olevaa metsä-, ympäristö- ja työlainsäädäntöä sekä niihin liittyviä Suomen ratifioimia kansainvälisiä sopimuksia."

1.1.1 S Metsänomistaja toimii kaikkien laillisuusvaatimusten mukaan metsien käsittelyssä.

Todentaminen: Oikeuden päätökset, metsäkeskuksen ja ELY-keskuksen tiedot.

1.1.2 S Metsänomistaja vaatii käyttämiltään metsäpalvelujen tarjoajilta, että he toimivat laillisesti.

Todentaminen: Oikeuden päätökset, metsäkeskuksen ja ELY-keskuksen tiedot. Metsänomistajan tekemät sopimukset.

1.2 Kaikki lakiin perustuvat verot ja maksut maksetaan.

1.2.1 S Metsänomistaja maksaa kaikki hänelle kuuluvat verot ja maksut, jotka liittyvät metsänhoitoon ja metsien käyttöön. Tärkeimpiä ovat:

a) puukauppaan liittyvä myyntivero
b) metsänhoitoon liittyvät arvonlisäverot
c) työantajamaksut
d) metsänhoitomaksu tai päätös metsänhoitomaksusta vapauttamisesta

Todentaminen: Tilan kirjanpito, verotiedot

1.3. Kyseessä olevan maan allekirjoittamien sitovien kansainvälisten sopimusten ehtoja noudatetaan. Tällaisia ovat esimerkiksi CITES, ILO:n sopimukset, ITTA ja biologista monimuotoisuutta käsittelevä yleissopimus.

1.3.1 S Metsänomistaja täyttää kansainvälisten sopimusten vaatimukset noudattamalla Suomen lakeja ja hallinnollisia määräyksiä.

Todentaminen: Oikeuden päätökset, metsäkeskuksen ja ELY-keskuksen tiedot ja muut viranomaispäätökset.

1.4 Sertifioija ja asianosaiset arvioivat sertifiointia varten tapauskohtaisesti lakien ja säännösten sekä FSC:n periaatteiden ja kriteerien väliset ristiriidat.

1.4.1.S Mahdolliset ristiriidat lainsäädännön, asetusten, viranomaismääräysten ja FSC:n periaatteiden ja kriteerien välillä raportoidaan Suomen FSC-yhdistyksen sovittelutoimikunnalle, ellei sertifiointielin voi ratkaista ristiriitaa.

Todentaminen: Sertifioijan kirjallinen päätös mukaan lukien sertifioinnin hakijan lausunnot, Suomen FSC yhdistyksen sovittelutoimikunnan päätös.

1.5 Metsäalueella ei tulisi sallia laitonta hakkuuta, rakentamista tai muuta luvatonta toimintaa.

1.5.1 S Metsänomistaja valvoo metsien käyttöä.

Todentaminen: Metsäkeskuksen ja ELY-keskuksen tiedot, metsänomistajan haastattelut, maastokäynnit.

1.5.2 S Ulkopuolisen tekemän luvattoman toimen tullessa metsänomistajan tietoon, metsänomistaja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin, kuten ilmoittaa asianomaisille viranomaisille.

Todentaminen: Metsänomistajan haastattelu, viranomaisille tehdyt ilmoitukset.

1.6 Metsätalouden harjoittajat sitoutuvat noudattamaan pitkäaikaisesti FSC:n periaatteita ja kriteerejä.

1.6.1 S Metsänomistaja sitoutuu pitkäaikaisesti noudattamaan FSC:n periaatteita ja kriteerejä ja Suomen FSC-standardia metsien käsittelyssä.

Todentaminen: Kirjallinen sitoumus, metsänomistajan haastattelu.

1.6.2 S Metsänomistaja edellyttää FSC:n periaatteiden, kriteerien ja Suomen FSC-standardin noudattamista, jos joku muu toimii metsänomistajan puolesta standardin soveltamisalalla (metsäpalvelujen tarjoaja).

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, metsäpalvelusopimus, metsänomistajan ja palveluntarjoajien haastattelu.

1.6.3 S Metsänomistaja voi kansainvälisen FSC:n sääntöjen (Liite 6, Policy 20-002), mukaisesti sertifioida vain osan hallinnassaan olevasta metsäalueesta. Tällöin metsänomistajan omistamat sertifioinnin ulkopuolelle jäävät alueet on annettava tiedoksi sertifioijalle.

Todentaminen: Metsänomistajan maanomistustiedot, haastattelu.

PERIAATE 2: HALLINTA- JA KÄYTTÖOIKEUDET Maa- ja metsävarojen pitkäaikaiset hallinta- ja käyttöoikeudet määritellään ja dokumentoidaan selkeästi ja laillisesti.

2.1 Maan ja metsien pitkäaikainen käyttöoikeus osoitetaan selkeästi (esimerkiksi omistusoikeus, perinteeseen perustuva hallintaoikeus tai vuokrasopimukset on osoitettava).

2.1.1 S Metsänomistajan tulee osoittaa alueen pitkäaikainen:
a) maanomistus tai b) käyttöoikeus

Todentaminen: Kiinteistörekisteri, maanomistajan sopimusten tiedot

2.2 Paikallisilla yhteisöillä, joilla on laillinen tai perinteinen maan hallinta- tai käyttöoikeus, on metsien käsittelyyn liittyvä päätösvalta siinä määrin kuin se on tarpeellista yhteisöjen oikeuksien tai luonnonvarojen suojelemiseksi, elleivät yhteisöt vapaaehtoisesti ja tietoisesti luovuta päätösvaltaa muille.

2.2.1 S Metsänomistajan tulee kunnioittaa aluetta (kiinteistöä) koskevia laillisia rasitteita ja käyttöoikeuksia.

Todentaminen: Kiinteistörekisteri, maanomistajan ja sidosryhmien haastattelu

2.2.2 S Metsänomistajalla on yleiskaava- ja asemakaava-alueilla, joilla toimenpiteisiin vaaditaan maisematyölupa, käytössään naapurien kuulemisen tulokset ennen merkittäviä maisemavaikutuksia aiheuttavia hakkuita.

Todentaminen: Kaavamääräykset, maisematyölupa, haastattelut

2.2.3 S Metsänomistajan tulee kunnioittaa jokamiehen oikeuksia.

Todentaminen: Sidosryhmähaastattelut, maastotarkastukset

PEFC:
Kriteeri 27: Jokamiehenoikeudet turvataan 

2.2.4 S Metsänomistaja ei rajoita metsäautoteiden käyttöä ilman perusteita.

Todentaminen: Maastotarkastukset, tietiedot, haastattelut

Huom: Käytön rajoittaminen voi olla perusteltua mm. kelirikkoajan tai roskaamisen tai jokamiehenoikeuksien väärinkäytön perusteella.

2.2.6 S Metsänomistajan tulee sallia porojen vapaa laidunnus poronhoitoalueella sijaitsevilla maillaan.

Todentaminen: Sidosryhmähaastattelut, maastotarkastukset

PEFC:
Kriteeri 31: Poronhoidon toimintaedellytykset turvataan 
 

2.2.7 S Metsänomistajan tulee kunnioittaa poromiesten maastoliikenneoikeutta poronhoitotöissä.

Todentaminen: Maastoliikenneohjeet, sidosryhmähaastattelut, maastotarkastukset

2.2.9 S. Metsänomistaja ottaa poronhoidon vaatimukset huomioon metsätalouden toimissa seuraavasti:

a) poroaitoja ei rikota ja portit pidetään suljettuna
b) maanmuokkausta vältetään talvilaidunalueiden jäkäläkankailla.
c) metsätalouden työt poroerotuspaikkojen lähistöllä suunnitellaan ja toteutetaan siten, että niistä ei aiheudu haittaa poroerotukselle.

Todentaminen:  haastattelut, maastotarkastukset

2.3 Hallinta- ja käyttöoikeuksia koskevien kiistojen ratkaisemiseksi käytetään asianmukaisia menettelytapoja. Ratkaisemattomien riitatapausten olosuhteet ja käsittelytilanne käsitellään sertifiointia arvioitaessa. Laajat ja asianosaisten määrän suhteen merkittävät riitatapaukset estävät yleensä sertifioinnin.

2.3.1 S.B Metsänomistajan tulee pyrkiä saavuttamaan neuvotteluratkaisu kiistan osapuolten kanssa ja jos sitä ei saavuteta, ratkaista maanhallinta- ja käyttöoikeuskiistat laillisten prosessien kautta.

Todentaminen: Kokouspöytäkirjat, muistiinpanot, oikeuden päätökset, haastattelut

PERIAATE 3: ALKUPERÄISKANSOJEN OIKEUDET Alkuperäiskansojen lailliset ja perinteiset oikeudet omistaa, käyttää ja hallita maitaan, alueitaan ja luonnonvarojaan tunnustetaan ja niitä kunnioitetaan.

3.1 Alkuperäiskansat kontrolloivat metsänhoitotoimenpiteitä maillaan elleivät yhteisöt ole vapaaehtoisesti ja tietoisesti luovuttaneet valtaansa muille.

3.1.1 S Saamelaisilla on täysi päätösvalta omistamiensa yksityismaiden metsien käsittelyyn.

Todentaminen: kiinteistörekisterit

PEFC:
Kriteeri 32: Saamelaiskulttuurin ja saamelaisten perinteisten elinkeinojen toimintaedellytykset turvataan saamelaisten kotiseutualueella saamelaisten kestävän kehityksen mukaisesti 

3.1.2 S.B Metsänomistajan tulee saamelaisten kotiseutualueella tarjota paliskunnalle mahdollisuus kertoa näkökantansa metsätaloussuunnitelmaan. Kannanotot tulee kirjata, samoin kuin se, miten ne on suunnitelmissa otettu huomioon.

Todentaminen: metsäsuunnitelmat, neuvottelumuistiot, haastattelut

3.2 Metsätalous ei saa suoraan tai välillisesti uhata tai vähentää alkuperäiskansojen hallinnassa olevia luonnonvaroja tai niiden käyttöoikeuksia.

3.2.1 S Metsänomistaja ei saa estää aitaamalla porotalouden harjoittamista saamelaisten kotiseutualueella, ellei paliskunta ole aitaamista hyväksynyt.

Todentaminen: Muistiot, haastattelut

3.2.3 S Saamelaisten kotiseutualueella metsänomistaja ei käytä maanmuokkausta jäkäläkankailla (kuivat ja kuivahkot kankaat) metsälain puitteissa. Karukkokankaiden metsät uudistetaan aina ilman maanmuokkausta, esim. peitteellisyyttä ylläpitävin menetelmin.  Muilla saamelaisten kotiseutualueen kasvupaikoilla maanmuokkausta vältetään tai käytetään keveintä mahdollista muokkausmenetelmää.

Todentaminen: metsäsuunnitelma, metsänkäyttöilmoitukset, maastotarkastukset

3.3 Alkuperäiskansoille tärkeät paikat, joilla on erityistä kulttuurista, uskonnollista, taloudellista tai ekologista merkitystä, määritellään yhdessä heidän kanssaan. Metsätalouden harjoittajat ottavat huomioon ja suojelevat nämä paikat.

3.3.1 S.B Metsänomistajan tulee määrittää metsäsuunnitelmaan saamelaiskulttuurin kannalta tärkeimmät kohteet:

a) poroaitapaikat porojen kuljetussuuntineen
b) vanhat asuinkentät ja muut kulttuurimuistomerkit
c) erityisen merkittävät luppo- ja jäkäläkohteet
d) seidat ja muut perinteiset uskonnolliset kohteet
e) vasomisalueet

Todentaminen: metsäsuunnitelmat, muistiot, haastattelut

3.4 Alkuperäiskansojen metsien käyttöä ja hoitoa koskevan perinteisen osaamisen hyödyntäminen korvataan. Korvauksesta tehdään kirjallinen sopimus ennen metsätaloustoimien toteuttamista.

3.4.1 S Metsänomistaja korvaa saamelaisten kotiseutualueella poromiehille kohtuulliset kulut, mikäli saamelaisten perinteistä tietämystä kasvilajeista ja niiden hyödyntämisestä sovelletaan metsälajien käytössä ja mikäli poromiehet osallistuvat paliskuntakohtaisten metsäsuunnitelmien tekoon yhteisissä neuvotteluissa.

Todentaminen: Maksetut korvaukset, haastattelut

PERIAATE 4: PAIKALLISTASON SUHTEET JA TYÖNTEKIJÖIDEN OIKEUDET Metsätalouden tulee ylläpitää tai parantaa metsätyöntekijöiden ja paikallisten yhteisöjen pitkän aikavälin sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia.

4.1 Sertifioitavalla alueella tai sen läheisyydessä asuville yhteisöille tulisi tarjota työllisyys- ja koulutusmahdollisuuksia sekä muita palveluita.

4.1.1 S.B Metsänomistaja arvioi metsätalouden tuottamat työmahdollisuudet ja hyödyt omalle perheelleen.

Todentaminen: Metsänomistajan haastattelut

4.1.2 S Metsänomistaja antaa palkkaamalleen työntekijälle tarvittavat tiedot ja tarvittaessa ohjausta tai koulutusta työn tekemiseksi laadukkaasti ja turvallisesti.

Todentaminen: työturvallisuusohjeet, koulutustiedot

PEFC:
Kriteeri 21: Työntekijöiden osaaminen varmistetaan
 

4.2 Metsätaloudessa noudatetaan vähintään työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä terveyttä ja turvallisuutta koskevien lakien ja säädösten tasoa.

4.2.1 S Metsänomistaja noudattaa työsuojelu-, työturvallisuus- ja työterveyshuoltolainsäädäntöä (Liite 3) sekä niiden perusteella tehtyjä sopimuksia ja viranomaismääräyksiä.

Todentaminen: Työturvallisuuslaki, työsuojelumääräykset, työturvallisuusohjeet, turvavarusteet, työterveys- ja turvallisuustarkastukset, koneiden ja laitteiden tarkastusraportit, työntekijöiden haastattelut, työterveysriskikartoitukset.

PEFC:
Kriteeri 22: Työturvallisuudesta, työhyvinvoinnista ja tasa-arvosta huolehditaan

4.2.2 S Metsänomistaja tekee sopimuksen vain niiden palvelujen tuottajien kanssa, jotka ovat hoitaneet lakisääteiset verot ja maksut (sis. sosiaaliturvan ja työeläkemaksut)

Todentaminen: Verottajarekisterit, kaupparekisteri, sopimukset

PEFC:
Kriteeri 24: Metsätyöpalveluiden hankinnoissa noudatetaan hyviä käytäntöjä

4.2.3 S Metsänomistaja noudattaa työsuhteissa:

a) työlainsäädäntöä ja muita työnantajia ja työntekijöitä sitovia säännöksiä ja viranomaismääräyksiä
b) voimassa olevia työehtosopimuksia

Todentaminen: työehtosopimukset, työohjeet, työajan seurantaraportit, haastattelut

PEFC:
Kriteeri 23: Työnantajavelvoitteita noudatetaan

4.2.4 S Metsänomistaja varmistaa että työntekijöillä on käytettävissään lakisääteiset turvavarusteet, ja niiden käyttö on ohjeistettu.

Todentaminen: Ohjeistus, haastattelut, tarkastukset, turvavarustelista.

4.3 Työntekijöiden oikeus järjestäytyä ja neuvotella vapaasti työnantajiensa kanssa turvataan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sopimusten 87 ja 98 mukaisesti.

4.3.1 S Metsänomistaja sallii työntekijöille kokoontumisvapauden ja vapauden liittyä ammattiyhdistyksiin.

Todentaminen: Haastattelut

4.3.2 S Metsänomistajan tulee sallia ammattiyhdistysten tekemät työolosuhteiden tarkastukset.

Todentaminen: Haastattelut, tarkastusdokumentit

4.4 Metsätaloudessa ja sen suunnittelussa otetaan huomioon sosiaalisten vaikutuksien arviointien tulokset. Metsätalouden suorassa vaikutuspiirissä olevien ihmisten (miesten ja naisten) ja yhteisöjen kanssa ylläpidetään keskusteluyhteyttä.

4.4.2 S Metsänomistaja tuntee omistamansa alueen ulkopuolisten käyttöoikeudet.

Todentaminen: Rasitteet ja rasitukset kiinteistötietojärjestelmässä, sopimukset

4.4.3 S Metsänomistajan tulee toiminnassaan noudattaa vahvistettujen maakunta-, asema-, ja yleiskaavojen määräyksiä.

Todentaminen: Vahvistetut maakunta- ja yleiskaavat.

4.4.7 S Metsänomistaja toimittaa tiedot metsätaloustoimista kuntaan, mikäli alueen kaavamääräyksissä edellytetään maisematyölupaa kyseisiltä toimilta.

Todentaminen: Maisematyölupa, haastattelut.

4.5 Asianmukaisia menettelytapoja sovelletaan valitusten käsittelyyn ja oikeudenmukaisiin korvausmenettelyihin, jos paikallisväestön laillisille tai perinteisille oikeuksille, omaisuudelle, resursseille tai elinkeinolle aiheutuu vahinkoa tai menetyksiä. Vahinkojen tai menetysten syntyminen pyritään estämään.

4.5.1 S Metsänomistajan täytyy olla tietoinen toimintansa vaikutuksista paikallisväestön

a) laillisiin ja perinteisiin oikeuksiin 
b) omaisuuteen
c) elinkeinoihin

Todentaminen: Haastattelut, oikeuden päätökset.

4.5.2 S.B Metsänomistaja dokumentoi ristiriidat koskien paikallisen väestön laillisille ja kirjallisesti todetuille perinteisille oikeuksille, omaisuudelle tai elinkeinolle aiheutunutta vahinkoa.

Todentaminen: Kiinteistörekisterissä mainitut rasitteet, metsänomistajan muistiinpanot, pöytäkirjat, oikeuden päätökset.

4.5.3 S Metsänomistajalla on käytännöt ristiriitojen ratkaisemiseksi Suomen lainsäädännön mukaisesti.

Todentaminen: Metsänomistajan muistiinpanot, pöytäkirjat, haastattelut, oikeuden päätökset

4.5.4 S Metsänomistaja kirjaa ristiriitojen käsittelyn ja ratkaisut ja maksetut korvaukset.

Todentaminen: Metsänomistajan muistiinpanot, pöytäkirjat, oikeuden päätökset.

4.5.5 S Metsänomistaja kehittää toimintaansa välttääkseen paikallisväestölle aiheutuvia vahinkoja.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, haastattelut.

PERIAATE 5: METSISTÄ SAATAVAT HYÖDYT Metsätalouden toimien on tuettava metsän monien tuotteiden ja palveluiden tehokasta käyttöä taloudellisen kannattavuuden sekä erilaisten ympäristöön liittyvien ja yhteiskunnallisten hyötyjen varmistamiseksi.

PEFC:
Kriteeri 29: Metsien monikäyttöedellytyksiä edistetään

5.1 Metsätalouden tulee tähdätä taloudelliseen kannattavuuteen ottaen samalla huomioon tuotannon ympäristönsuojelulliset, yhteiskunnalliset ja toimintakustannukset, sekä varmistaen metsän ekologisen tuottokyvyn säilyttämiseksi tarvittavat välttämättömät investoinnit.

5.1.1 S Metsänomistaja asettaa taloudelliset tavoitteet metsän tuotteiden myynnille ja tulonmuodostukselle.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, metsätalouden tuotot, metsänomistajan haastattelu.

5.1.2 S Metsänomistaja varmistaa riittävät taloudelliset, tekniset ja muut resurssit metsän uudistamiseen ja muuhun metsänhoitoon sekä biologisen monimuotoisuuden, maaperän, vesistöjen suojeluun.

Todentaminen: Toteutetut toimenpiteet ja varat, jotka käytetty metsän taloudellisen ja ekologisen tuottokyvyn ylläpitämiseen, metsäsuunnitelma, tilan kirjanpito.

5.1.3 S Metsänomistajan tulee olla tietoinen soveltuvista metsätaloustuista ja ympäristötuista.

Todentaminen: Haastattelut, tukimahdollisuuksista kertovat asiakirjat, saadut tuet ja rahoitusmahdollisuudet, esimerkiksi laki kestävän metsätalouden rahoituksesta (Kemera) ja METSO.

5.1.4 S Metsät uudistetaan metsälain mukaisesti päätehakkuun jälkeen kasvupaikkaan sopivalla puulajilla metsien tuottokyvyn säilyttämiseksi.

Todentaminen: Tilan kirjanpito, metsäsuunnitelma, metsänkäyttöilmoitus, haastattelu, maastotarkastus.

5.2 Metsätalouden ja markkinoinnin tulisi kannustaa metsän eri tuotteiden tarkoituksenmukaisinta käyttöä ja paikallista jalostusta.

5.2.1 S.B Metsänomistajan tulee tuntea metsänsä eri tuotantomahdollisuudet

Todentaminen: Metsän tuotteiden myyntidokumentit (raakapuu, energiapuu, metsästysvuokraus jne.), haastattelut.

5.3 Metsätaloustoimissa tulisi minimoida korjuutähteen määrä ja välttää muiden metsävarojen vahingoittamista.

5.3.1 S Metsänomistajan tulee hyödyntää kaikki markkinakelpoinen puuraaka-aine, ellei puuta ole jätetty maastoon edistämään luonnon biologista monimuotoisuutta (6.3.1) tai maaperän fyysisiä tai kemiallisia ominaisuuksia.

Todentaminen: Maastotarkastukset, työohjeet, myyntidokumentit.

5.3.2 S Puunkorjuussa ja muissa metsänhoitotoimenpiteissä vältetään kasvamaan jätettävän puuston vahingoittumista.

Todentaminen: Maastotarkastus, työohjeet.

5.4 Metsätalouden tulisi pyrkiä vahvistamaan ja monipuolistamaan paikallistaloutta välttäen riippuvuutta yhdestä metsän tuotteesta.

5.4.2 S Metsänomistaja huomioi luontomatkailun ja virkistyskäytön kannalta tärkeät reitit ja rakenteet:

a) säilyttämällä metsätaloustoimissa kaavojen virkistysalueiden ulkoilureitit, merkityt polut ja rakennelmat
b) toteuttamalla metsänuudistaminen maakuntakaavaan merkittyjen retkeilyreittien lähimaisemassa pienialaisesti.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, kaavamerkinnät (V, VR, VL, ulkoilureitit), maastotarkastus, sidosryhmien haastattelut.

PEFC:
Kriteeri 29: Metsien monikäyttöedellytyksiä edistetään 

5.4.3 S Metsänomistaja ei rajoita metsäautoteiden käyttöä ilman perusteita.

Todentaminen; maastotarkastus, haastattelut

Huom: Käytön rajoittaminen voi olla perusteltua mm. kelirikkoajan tai roskaamisen tai jokamiehenoikeuksien väärinkäytön perusteella.

5.5 Metsätaloustoimenpiteissä tunnistetaan, ylläpidetään ja mahdollisuuksien mukaan edistetään metsän tuottamien palvelujen hyödykkeiden arvoa, esimerkiksi vesistöjen ja kalaston osalta.

5.5.1 S Metsänomistaja on tietoinen alueellisen viranomaisen määrittämistä pohjavesialueista (luokat I ja II) ja merkitsee ne metsäsuunnitelmiin.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, maastotarkastus, haastattelu.

5.5.2 S Metsänomistaja ottaa huomioon metsäsuunnittelussa ja suunnitelman toimeenpanossa pohjavesialueet sekä alueen valumavesiin liittyvät vesiensuojelulliset näkökohdat

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, ojitussuunnitelmat, vesiensuojelusuunnitelma, maastotarkastus, haastattelu.

Huom: Periaate 6 käsittelee metsätalouden vesistövaikutuksia ja siten myös kalastoon kohdistuvia vaikutuksia.

PEFC:
Kriteeri 19: Pohjavesien laatu turvataan metsätalouden toimenpiteissä 

5.5.3 S Metsänomistaja ottaa metsänhoidossa huomioon seuraavat riistanhoidon näkökohdat:

a) Metsänomistaja säästää metsätaloustoimissaan riistalle tärkeitä kosteikkoja ja soistuneita painanteita suojapuineen.
b) Metsänomistaja säästää havupuuvaltaisissa metsissä riistalle tärkeitä puulajeja (katajia, haapoja, leppiä, pihlajia ja raitoja).
c) Metsänomistaja säilyttää soisina riistaelinympäristöinä ne suot, joilla ojitus ei ole lisännyt puuston kasvua ja joita ei ole jatkossa taloudellisesti järkevää kunnostusojittaa.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, työohjeet, maastotarkastus, haastattelut. 

5.5.4 S Metson tiedossa olevat soidinpaikat merkitään metsäsuunnitelmaan ja ne otetaan huomioon metsänhoitotoimenpiteissä seuraavasti:

a) uudistushakkuita tehtäessä metsänpeitteisyyttä ja puuston kokovaihtelua ylläpidetään tekemällä korkeintaan 0.5 hehtaarin kokoisia aukkoja tai alle hehtaarin laajuisia, kapeita uudistushakkuita
b) säilytetään riistatiheiköitä ja varvustoa kaikissa metsänhoitovaiheissa.

Todentaminen: Metsäsuunnitelmat, maastotarkastukset, haastattelut.

5.6 Puun ja muiden metsätuotteiden korjuu- ja keruumäärät pidetään sellaisella tasolla jota voidaan pysyvästi ylläpitää.

5.6.2 S Metsänomistaja varmistaa, että metsät uudistetaan päätehakkuun jälkeen kasvupaikalle sopivalla puulajilla.

Todentaminen: Metsänkäyttöilmoitukset, metsänuudistamisen asiakirjat, maastotarkastus.

5.6.3 S Metsänomistaja huolehtii, että taimikonhoitotoimenpiteet tehdään metsäsuunnitelman mukaisesti taimikon kehitys kuitenkin huomioon ottaen.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, raportit, maastotarkastus.

PEFC:
Kriteeri 8: Taimikot hoidetaan oikea-aikaisesti kuntoon

PERIAATE 6: YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Metsätaloudessa ylläpidetään metsän ekologista toimintaa ja eheyttä suojelemalla luonnon monimuotoisuutta ja siihen liittyviä arvoja, vesivaroja, maaperää sekä ainoalaatuisia ja herkkiä ekosysteemejä ja alueita. 

6.1 Metsien käytön suunnitteluun sisältyy laajuuden ja voimaperäisyyden sekä luonnonvarojen ainutlaatuisuuden mukaan mitoitettu ympäristövaikutusten arviointi. Arvioinnin tulee ottaa huomioon aluetason kysymykset sekä puunkorjuun vaikutukset. Ympäristövaikutukset on arvioitava ennen haitallisiin toimenpiteisiin ryhtymistä.

6.1.2 S.B Metsätaloustoiminnan mahdolliset uhat ympäristölle tulee ottaa huomioon toiminnan suunnittelussa, ohjeistuksessa ja toteutuksessa.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, metsänkäyttöilmoitus, haastattelut.

6.1.3 S Metsänomistajan tulee ilmoittaa merkittävistä metsätaloustoimista sekä niiden mahdollisista ympäristövaikutuksista alueellisille ELY-keskuksille tai metsäkeskuksille niiden kanssa sovitulla tavalla ja toteuttaa hankkeet viranomaisten ohjeiden mukaisesti.

Huom. Indikaattori koskee uusien metsäteiden rakentamista, ojitushankkeita ja Natura 2000-alueiden direktiiviperusteisiin suojeluarvoihin mahdollisesti vaikuttavia metsätaloustoimia.

Todentaminen: Ympäristöjärjestelmä, metsäsuunnittelujärjestelmä, metsäsuunnitelma, kunnostusojitussuunnitelma, ilmoitukset viranomaisille.

PEFC:
Kriteeri 3: Metsänkäyttöilmoituksella osoitetaan hakkuun laillisuus ja selvitetään ympäristönäkökohdat

6.2. Harvinaisten ja uhanalaisten lajien sekä niiden elinympäristöjen (esim. pesintä- ja ruokailualueet) suojelemiseksi on määriteltävä toimenpiteet. Suojavyöhykkeitä ja suojelualueita on perustettava metsien käsittelyn laajuus ja voimaperäisyys sekä toiminnan kohteena olevien luonnonarvojen ainoalaatuisuus huomioon ottaen. Metsästystä, kalastusta, pyyntiä ja keräilyä on valvottava.

PEFC:
Kriteeri 12: Uhanalaisten lajien tunnetut elinpaikat turvataan

6.2.1 S.B Metsänomistajan tulee hankkia tietoonsa ja merkitä metsäsuunnitelmaan tai muuten dokumentoida Suomen ympäristökeskuksen (Hertta-tietokanta), ELY-keskuksen tai metsäkeskuksen tiedossa olevat valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat.

Huom. Tiedonhankintavelvoite koskee vuoden 1990 jälkeisiä havaintoja, jotka on ilmoitettu riittävällä tarkkuudella. Tiedot tulee päivittää vähintään metsäsuunnitelmaa päivitettäessä.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, HERTTA-tietokanta, ELY-keskuksen ja metsäkeskuksen tiedot, dokumentointi tiedossa olevista uhanalaisista lajeista, haastattelut.

6.2.2 S Metsänomistaja turvaa tiedossa olevien valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymien elinolosuhteiden säilymisen, mikäli metsätalous on uhanalaisuuden aiheuttaja.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, ohjeet, maastotarkastukset, ELY-keskuksen ja metsäkeskuksen tiedot.

PEFC:
Kriteeri 13: Luonnonhoidollisilla poltoilla ja kulotuksilla edistetään metsälajien monimuotoisuutta

6.2.3 S Metsänomistajan ei tule tehdä hakkuita lintujen pesimäaikaan linnustollisesti arvokkailla kohteilla:

a) Maa- ja merikotkan asuttujen pesien läheisyydessä (alle 500 m) Lapin läänissä 15.3.-31.7. ja muualla Suomessa 15.2.-31.7.
b) Sääksen asuttujen pesien läheisyydessä (alle 500 m) kohteilla, joissa syntyy näköyhteys pesälle 15.4.-31.7.
c) Suomen kansainvälisesti ja kansallisesti tärkeisiin lintualueisiin (IBA ja FINIBA) kuuluvien lintukosteikkojen (matalat järvet, lammet, merenlahdet, luhdat) läheisyydessä (alle 50 m) 15.4.-31.7.
d) Tiedossa olevilla, toimivilla metson soidinpaikoilla soidinaikana Lapin läänissä 1.4.-15.5. ja muualla Suomessa 15.3.-15.5.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, toimintaohjeet, työohjeet, maastotarkastukset.

6.2.4 S Hakkuita vältetään lintujen pesimäaikaan 15.4.-31.7. lehtipuuvaltaisissa (lehtipuuosuus > 50 %) rehevissä metsissä (lehto, lehtomainen kangas ja tuore kangas), petolintujen pesäpuiden lähiympäristöissä ja vesistöjen suojavyöhykkeillä.

Huom. Pesimäajan hakkuurajoitussuositukset perustuvat alan toimijoiden parhaisiin käytäntöihin

Todentaminen: Toimintaohjeet, työohjeet, maastotarkastukset.

6.2.5 S Metsänomistajan ei tule metsittää sellaisia paikallisesti, maakunnallisesti tai valtakunnallisesti arvokkaita perinneympäristöjä, jotka on todettu arvokkaiksi ympäristöhallinnon virallisissa selvityksissä.

Huom. Maakunnallisesti arvokkaat perinneympäristöt on määritelty Suomen ympäristökeskuksen tekemissä perinnemaisemaselvityksissä, jotka on julkaistu alueellisten ympäristökeskusten julkaisusarjoissa. Valtakunnallisesti arvokkaat perinneympäristöt on määritelty valtioneuvoston periaatepäätöksessä (1995) valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista.

Todentaminen: Toimintaohjeet, maastotarkastukset.

6.2.6 S Metsänomistajan tulee ilmoittaa havaituista metsästystä, kalastusta ja keräilyä koskevista laittomuuksista viranomaiselle.

Todentaminen: Metsänomistajan haastattelu, viranomaisille tehdyt ilmoitukset.

6.2.7 S Metsänomistajan tulee säilyttää kaikissa metsätaloustoimissaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kiinteät muinaisjäännökset.

Huom. Velvoite koskee muinaismuistolain (295/1963) kiinteitä muinaisjäännöksiä. Kohteiden säilyttäminen edellyttää viranomaisten hyväksymää ohjeistusta, ajanmukaisen muinaisjäännösrekisterin hyödyntämistä ja joissakin tapauksissa yhteydenpitoa Museovirastoon tai maakuntamuseoon.

Todentaminen: Työohjeet, viranomaisten ohjeistus, maastotarkastukset.

PEFC:
Kriteeri 30: Kiinteät muinaisjäännökset säilytetään

6.2.9 S Metsänomistaja käyttää suojavyöhykkeitä ojituksessa, maanmuokkauksessa ja avohakkuussa varmistaakseen, että ei heikennä kalataloudellisesti ja luonnonsuojelullisesti arvokkaiksi todettujen pienvesien ja jokien veden laatua.

Todentaminen: Suojavyöhykkeet, metsäsuunnitelma, ohjeet, maastotarkistukset, haastattelut, ELY-keskusten tiedot.

PEFC:
Kriteeri 17: Vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta

6.3. Ekologiset prosessit ja arvot, mukaan lukien seuraavat, säilytetään, niitä edistetään tai niitä ennallistetaan:

a) Metsien uudistuminen ja kehitys
b) Geneettinen sekä lajien ja ekosysteemien monimuotoisuus
c) Metsäekosysteemin tuottavuuteen vaikuttavat luonnon kiertokulut

6.3.1 S.B Kuolleita puita (rinnankorkeusläpimitta >10 cm) säästetään metsätaloustoimenpiteissä aina vähintään 20 kpl/ha, kun niitä löytyy alueelta. Kuolleita pystypuita voi kaataa, mikäli ne vaarantavat metsätyöntekijöiden tai metsässä liikkujien turvallisuutta. Lehtilahopuuta säästetään vähintään 20 kpl/ha asti. Metsätaloustoimet suunnitellaan siten, että toimenpiteissä vaurioituvan runkolahopuuston määrä jää mahdollisimman vähäiseksi.

Huom. Tämä indikaattori ei estä puunkorjuuta merkittävien sieni- ja hyönteistuhojen uhatessa (Laki hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta 263/199)) eikä laajoilta tuhoalueilta, joissa on kuollut suuri osa puustosta. Indikaattori ei myöskään estä keinotekoisten kelojen tuotantoa ja käyttöä eikä satunnaista kotitarvepuun keräämistä (Sisältää kolttalain ja muiden erityisperusteisten oikeuksien säädökset).

Todentaminen: Työohjeet ja maastotarkastukset.

PEFC:
Kriteeri 14: Säästö- ja runkolahopuustoa jätetään metsätalouden toimenpiteissä

"Hakkuissa pysyvästi jätettyjen säästö- ja lahopuiden lukumäärä on yhteensä keskimäärin vähintään 10 kappaletta hehtaarilla leimikkotasolla. Säästöpuut voidaan keskittää leimikkotasolla."

6.3.2 S Metsänomistaja jättää uudistushakkuukuviolle pysyvästi:

6.3.2.1 S Keskimäärin vähintään 10 järeää (rinnankorkeusläpimitta Etelä-Suomessa yli 20 cm, PohjoisSuomessa yli15 cm) elävää, alkuperäistä puulajia olevaa säästöpuuta hehtaaria kohden. Säästöpuut voidaan keskittää leimikkotasolla, etenkin, kun lueteltuja arvokkaita puita esiintyy ryhmänä.  Näihin säästöpuihin voidaan laskea alaindikaattorissa 6.3.2.2 listattuja puita, jotka täyttävät tämän alaindikaattorin läpimittavaatimuksen.

6.3.2.2 S Seuraavat monimuotoisuuden kannalta arvokkaat elävät puut: 

a) yksittäiset, valtapuustosta selvästi järeämmät puut, joiden rinnankorkeusläpimitta on vähintään 60 cm (mänty, kuusi, koivu, tammi) tai 40 cm (muut puut)
b) rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 10 cm:n paksuiset jalopuut, pajut, raidat, tuomet, pihlajat ja tervalepät sekä
c) suuret, rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 40 cm:n haavat niiden esiintyessä havupuuvaltaisessa metsässä
d) kolopuut
e) petolintujen tiedossa olevat pesäpuut
f) Palokoroiset männyt. Pohjois-Suomessa alueilla, joilla on palovioitusta laajasti, tulee palokoroisia puita säästää vähintään 10 kpl/ha asti. 

Huom. Listan puilla ei tarkoiteta kaupallisesti kasvatettavia erikoispuita eikä metsänuudistamiseen liittyviä tavanomaisia siemen- tai suojuspuita.

Huom: Säästöpuita ei tule jättää sähkölinjojen tai teiden välittömään läheisyyteen.

Todentaminen: Toimintaohjeet, työohjeet, maastotarkastukset.

6.3.3 S Metsänomistaja saa korjata energiapuuta kuivahkoilta kankailta ja sitä viljavammilta kasvupaikoilta sekä vastaavilta turvekankailta.

PEFC:
Kriteeri 7: Energiapuuta korjataan kestävästi 

"Uudistushakkuualoille jätetään korjaamatta biomassaa:

- latvusmassaa noin 30 % mahdollisimman tasaisesti 
- säästökantoja vähintään 25 kpl/ha, savi- ja silttimailla vähintään 50 kpl/ha
- lisäksi aiemmissa hakkuissa jääneet kannot sekä alle 15 cm paksut kannot. "

6.3.3.1 S Energiapuun korjuussa jätetään tasaisesti korjuualalle jakautuneena vähintään 30 % hakkuutähteistä. Kaikki yli 10 cm paksut pysty- ja maalahopuut. jätetään korjaamatta ja rikkomatta.

6.3.3.2 S Vähintään 25 kpl/ha halkaisijaltaan yli 15 cm paksuja kantoja (savi- ja silttimailla vähintään 50 kantoa/ha) jätetään korjaamatta tasaisesti korjuualalle jakautuneena. Mahdollisuuksien mukaan jätetään eri puulajien kantoja. Halkaisijaltaan alle 15 cm kannot ja vanhat, lahot kannot jätetään korjaamatta.

6.3.3.3 S Kantojenkorjuussa jätetään vähintään 3 metriä leveä suojakaista kasvatettavien puiden ja ojien ympärille.

6.3.3.4 S Kantoja ei korjata pohjavesialueilta.

Huom: Energiapuun korjuun työlajeissa noudatetaan kaikkia sovellettavissa olevia standardin velvoitteita (luontokohteet, suojavyöhykkeet vesistöihin jne.)

Huom. Tämä indikaattori ei estä puunkorjuuta merkittävien sieni- ja hyönteistuhojen uhatessa (Laki hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta (263/1991)) eikä laajoilta tuhoalueilta, joissa on kuollut suuri osa puustosta.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, työohjeet, maastotarkastukset.

6.3.4 S. Metsänomistaja varmistuu havupuuvaltaisten metsien riittävästä lehtipuuosuudesta seuraavasti:

6.3.4.1 S. Harvennus:

a) Harvennuksessa lehtipuuosuutta ei vähennetä alle 10 % harvennuskokoisen puuston runkoluvusta.

b) Jos lehtipuuosuus on ennen harvennusta alle 10 % runkoluvusta, säästetään lehtipuusto, paitsi niiltä osin, kun se selvästi haittaa havupuiden kasvua.

6.3.4.2 S. Taimikonhoito:

a) Taimikonhoidossa säilytetään lehtipuita vähintään 10 % runkoluvusta.

b) Jos lehtipuuosuus on ennen taimikonhoitoa alle 10 % runkoluvusta, säästetään lehtipuusto, paitsi niiltä osin, kun se selvästi haittaa havupuiden kasvua.

Huom: Säästettävään lehtipuustoon kuuluu mahdollisuuksien mukaan eri puulajeja.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, työohjeet, maastotarkastukset.

6.3.5 S Metsänomistaja (>20 ha) rajaa erityiskohteet, joilla on erityistä merkitystä metsäekosysteemin monimuotoisuuden tai metsien rakenteen monipuolistamisen kannalta. Yhdessä indikaattorien 6.4.1 ja

6.4.2 kohteiden kanssa erityiskohteiden tulee kattaa vähintään 10 % osuus sertifioidusta metsämaasta.

6.3.5.1 S (>20 ha) Erityiskohteiksi voidaan laskea myös sellaiset metsät, joille on asetettu kohdekohtainen, normaalista poikkeava ympäristötavoite ja niitä tukevat toimenpiteet, esimerkiksi:

a) kasvattamalla osa metsistä eri-ikäisrakenteisesti tai pysyvästi peitteisesti, niin että alueella on jatkuvasti vähintään 50 yli 20 cm läpimittaista puuta hehtaarilla tai
b) kohteilla, joilla uudistaminen tehdään korkeintaan 0,5 hehtaarin laajuisilla hakkuilla tai
c) kohteilla, joihin annetaan kehittyä yli 10 kuutiometriä lahopuuta hehtaarilla tai
d) pysyvästi lehtipuuvaltaiset metsät, joiden hoidossa ylläpidetään lehtimetsiin perustuvaa luonnon monimuotoisuutta
e) vesistöjen suojavyöhykkeet (6.5.1)
f) kasvillisuudeltaan edustavat lehdot (6.4.3)
g) korkeiden alueiden ne osat, joissa toimitaan erikoishakkuilla (6.3.12)
h) virkistysalueiden ne osat, joissa toimitaan erikoishakkuilla (5.5.5)
i) kulotuskohteet (6.2.7)

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, kartat erityiskohteiden sijainnista, työohjeet, maastotarkastukset.

6.3.6 S Metsänomistajan tulee suosia luontaisesti syntyneitä taimia, kun se on metsänhoidollisesti ja taloudellisesti perusteltua. Keinollisessa uudistamisessa tulee varmistua taimi- ja siemenaineksen alkuperän soveltuvuudesta.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, taimierien tiedot, maastotarkastukset.

PEFC:
Kriteeri 15: Metsänuudistamisessa käytetään Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvia puulajeja

6.3.7 S Metsänomistajan ei tule käyttää maanmuokkausmenetelmänä aurausta, jonka aurausjälki on yli 25 cm syvä.

Todentaminen: Ohjeet, maastotarkastukset.

6.3.8 S.B Metsänomistaja saa lannoittaa kohteita, joissa puusto osoitetusti kärsii ravinne-epätasapainosta. Kasvatuslannoitus on myös varttuneissa kasvatusmetsissä mahdollista MT- ja VT- kangasmetsissä.

6.3.8.1 S.B Lannoituskohteet määritellään metsätaloussuunnitelmassa siten, että kohteissa on saavutettavissa merkittävä taloudellinen hyöty ilman ympäristöriskiä.

6.3.8.2 S.B Kasvatuslannoituskohteet voivat pitkällä aikavälillä kattaa korkeintaan 50 % metsänomistajan metsäalasta.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, lannoitussuunnitelma, tulokset ravinne-epätasapainosta, maastotarkistukset.

6.3.9 S Metsänomistaja minimoi lannoituksen vesistövaikutukset jättämällä lannoitetun alueen ja vesistöjen väliin leveydeltään vähintään seuraavanlaiset lannoittamattomat suojavyöhykkeet:

a) vesistöt (meri, järvi, joki tai lampi): 50 m;
b) purot: 20 m
c) ojat: 5 m.

PEFC:
Kriteeri 17: Vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta 

"Suojakaistan leveys on rannan kasvillisuus ja maaston muoto huomioon ottaen vähintään 5–10 metriä."

6.3.9.1 S Metsänomistaja ei lannoita 1 tai 2-luokan pohjavesialueilla.

Todentaminen: Työohjeet, lannoitussuunnitelma, haastattelut, maastotarkastukset

6.3.10 S Metsänomistaja huolehtii, että lannoitteena käytetty aine täyttää lainsäädännön määräykset niin lannoitteena käytettävien ainesosien kuin haitallisten aineiden pitoisuuksien osalta.

Todentaminen: Työohjeet, lannoitussuunnitelma, haastattelut.

6.4 Edustava joukko alueen ekosysteemejä suojellaan, ottaen huomioon metsätalouden laajuus ja voimakkuus, sekä alueen luonnonvarojen ainutlaatuisuus. Suojelukohteet jätetään luonnontilaan ja merkitään kartoille.

6.4.1 S Metsänomistaja jättää määritellyt arvokkaat elinympäristöt ja eräät lajiensuojelun kannalta erityisen tärkeät kohteet metsätalouden ulkopuolelle. Suojelutavoitteita tukevat hoitotoimenpiteet ovat alueilla mahdollisia. Näitä kohteita ovat:

PEFC:
Kriteeri 9: Suojelualueiden suojeluarvot turvataan
Kriteeri 10: Arvokkaiden elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään
Kriteeri 11: Suoluonnon monimuotoisuutta ylläpidetään

6.4.1.1 S Lakiperusteiset kohteet:

a) Metsälain 10 §:n erityisen tärkeät elinympäristöt
b) Luonnonsuojelulain 29 §:n suojellut luontotyypit
c) Luonnonsuojelulain 39 §:n suurten petolintujen pesäpuut
d) Luonnonsuojelulain 47 §:n erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat
e) Luonnonsuojelulain 49 §:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien lisääntymis- ja levähdyspaikat
f) Vesilain15 a § ja 17 a § kriteerit täyttävät pienvedet

 6.4.1.2 S Muut aina säästettävät kohteet:

a) Metsälain 10 §:n erityisen tärkeän elinympäristön kriteerit täyttävät kohteet niiden koosta ja alueellisesta yleisyydestä riippumatta
b) Erikseen määritellyt runsaslahopuustoiset kangasmetsät ja turvekankaat (Liite 7)
c) Vanha- ja lahopuustoiset metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot (Liite 8)
d) Kuusivaltaiset varttuneet ja sitä vanhemmat tuoreet lehdot, joissa lahopuuta (vähintään 10 vuoden aikana muodostunutta, rinnankorkeusläpimitta > 10 cm) yli 15 m3/ha
e) Sekapuustoiset varttuneet ja sitä vanhemmat lehdot, joissa lahopuuta (vähintään 10 vuoden aikana muodostunutta, rinnankorkeusläpimitta > 10 cm) yli 10 m3/ha
f) Puustorakenteeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset varttuneet tai sitä vanhemmat lehtipuustoiset (>50 %) lehdot, joissa on lehtilahopuuta yli 5 m3/ha
g) Vesitaloudeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset kosteat lehdot sekä lehdot, joissa on vanhoja, kookkaita tai lahovikaisia jalopuita
h) Tulvametsät
i) Kuusivaltaiset supat (Meriluoto & Soininen 1998)
j) Uomiltaan luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset joet ja purot ranta-alueineen (vähintään 20 m puustoinen rantavyöhyke) sekä lähteet vastaavalla vyöhykkeellä. Tämä ei koske avohakkuualoja, taimikoita ja nuoria havupuuvaltaisia kasvatusmetsiä. Tätä vanhemmissa, yhden puulajin tasarakenteisissa metsissä harvennus- väljennys- ja poimintahakkuut ovat sallittuja suojavyöhykkeellä siltä osin kuin se ylittää 6.5.1 mukaisen vaatimuksen.
k) Eri-ikäisrakenteiset tai näkyvästi lahopuustoa sisältävät vesistöjen ja pienvesien reunametsät (vähintään 30 m puustoinen rantavyöhyke)
l) Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset fladat ja kluuvijärvet ranta-alueineen (vähintään 30 m vyöhykkeellä)
m) Maankohoamisrannikon metsien luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset kehityssarjat tai yksittäiset edustavat kehityssarjan osat
n) Vesitaloudeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset korvet, rämeet, nevat, letot ja metsäluhdat
o) Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset kitu- ja joutomaat

. Huom 1: Vesitaloudeltaan luonnontilaisiin soihin katsotaan tässä yhteydessä kuuluvan kaikki ojittamattomat suot. Vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaisiksi katsotaan suot, joilla on vanhoja ojia, jotka eivät ole olennaisesti muuttaneet puuston kasvua tai suon vesitaloutta eivätkä enää vaikuta suokasvillisuuden säilymiseen.

Huom 2: Kitu- ja joutomaihin kuuluvat puustoiset kivennäismaat lasketaan luonnontilaisen kaltaisiksi, mikäli niiden puusto on eri-ikäistä ja sitä on käsitelty korkeintaan poiminta- tai harsintatyyppisillä hakkuilla.

Huom 3: Luontaisesti puuttomista joutomaista (lähinnä kalliot) luonnontilaisen kaltaisina voidaan pitää kaikkia sellaisia kohteita, joiden kasvillisuus on säilynyt lähellä luonnontilaista vastaavana. Lievä kuluminen tai rehevöityminen hyväksytään osaksi luonnontilaisen kaltaisen joutomaan määritelmää.

Huom 4: Talousmetsien aktiivisella luonnonhoidolla (metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä toteutetut käytönrajoitukset ja toimenpiteet, esim. säästöpuut, poltot, erikoishakkuut, tuotettu lahopuu) aikaan saadut luonnonarvot eivät johda indikaattorin mukaiseen suojeluvelvoitteeseen.

6.4.1.3 S Muuten huomioitavat kohteet:

a) harjujen valorinteet
b) hakamaat ja metsäniityt

6.4.1.4 S Metsänomistajan tulee sertifiointiin liittyessään esittää julkisesti saatavilla oleva suunnitelma 6.4.1 indikaattorin kohteiden määrittelemiseksi 4 vuoden kuluessa järjestelmään liittymisestä.

6.4.1.5 S Indikaattorin määritelmät täyttävät kohteet kirjataan metsäsuunnitelmaan ja säästetään heti niiden löydyttyä.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, karttatieto, ohjeet, maastotarkastukset.

6.4.2 S Arvokkaiden kohteiden rajauksien tulee olla riittäviä kohteiden ominaispiirteiden säilyttämisen kannalta

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, karttatieto, työohjeet, maastotarkastukset.

6.4.3 S Metsänomistaja (>20 ha) säästää vähintään 5% sertifioidun alueen metsämaasta metsätalouden ulkopuolelle luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Suojeluosuuteen voidaan laskea kaikki metsämaat, jotka on jätetty pysyvästi metsätalouden ulkopuolelle tämän standardin indikaattoreiden (esimerkiksi 6.2.2, 6.4.1 ja 6.5.1, 6.5.7) toteuttamiseksi.

Huom: Seuraavat alaindikaattorit koskevat vain yli 20 hehtaarin metsätilan omistajia.

6.4.3.1 S Kohteet tulee valita monimuotoisuusarvoiltaan merkittävistä alueista.

Huom 1: Kohteisiin voidaan laskea yksityisiksi suojelualueiksi perustetut suojelualueet ja valtiolle FSCsertifioinnin jälkeen luonnonsuojelualueiksi myydyt suojelualueet. 

Huom 2: Aktiivisesti ennallistettavat suot, mukaan lukien kitu- ja joutomaat, voidaan sisällyttää 5%:iin kertoimella 0,5, kuitenkin niin että ne kattavat enintään 20% säästettävistä alueista.

Huom 3: Valtion mailla lasketaan mukaan kaikki virallisten suojeluohjelmien (ml. METSO-ohjelma) ulkopuolella metsätaloustoiminnan ulkopuolelle siirretyt kohteet, vaikka niistä standardin voimaantulon jälkeen perustettaisiin lakisääteisiä suojelualueita tai Metsähallituksen suojelumetsiä.

6.4.3.2 S Säästettävät alueet ovat pysyviä.

6.4.3.3 S Indikaattoriin 6.4.1 kuulumattomia kohteita voidaan korvata 6.4.1. indikaattorin määritelmät täyttävillä kohteilla, mikäli niitä löytyy kohteiden määrittelyjakson aikana tai sen jälkeen.

6.4.3.4 S Metsänomistajan (>20 ha) tulee sertifiointiin liittyessään esittää julkisesti saatavilla oleva suunnitelma 5 %:n suojelutavoitteen kohteiden määrittelemiseksi. Määrittelytyö tulee tehdä vuoden kuluessa sertifiointiin liittymisestä.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, karttatieto, työohjeet, maastotarkastukset, haastattelut.

6.4.4 S Kasvillisuudeltaan edustavia lehtoja, jotka eivät kuulu indikaattorin 6.4.1 mukaisiin kohteisiin, tulee hoitaa siten, että edellytykset vaateliaan ja monipuolisen lehtolajiston säilymiselle turvataan.

Huom: Edustavia lehtoja ovat kasvistoltaan monipuoliset runsasravinteiset kosteat ja tuoreet lehdot sekä keski- ja runsasravinteiset kuivat lehdot.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, ohjeet, maastotarkistukset, sidosryhmähaastattelut.

6.4.5 S Metsänomistajan tulee huolehtia siitä, että metsätaloustoimet, mukaan lukien ojitukset tai metsäteiden rakentaminen eivät vaurioita olemassa olevia suojelualueita, Natura 2000-alueita eikä indikaattorin 6.4.1 mukaisia elinympäristöjä.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, ohjeet, maastotarkastukset, haastattelut.

6.5 Kirjalliset ohjeet laaditaan ja niitä noudatetaan eroosion estämiseksi sekä hakkuiden ja tienrakennuksen aiheuttamien ja muiden mekaanisten metsävaurioiden minimoimiseksi ja vesistöjen suojelemiseksi.

6.5.1 S Metsänomistaja jättää vesistöjen (mukaan lukien merenrannat) ja pienvesien ympärille maastomuotojen ja maalajin perusteella määräytyvän suojavyöhykkeen. Suojavyöhykkeen leveys tulee olla:

a) kaikilla lammilla ja järvillä vähintään 10 metriä
b) puroilla, joilla ja merenrannoilla vähintään 15 metriä
c) fladoilla ja kluuvijärvillä vähintään 30 metriä

PEFC:
Kriteeri 17: Vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta 

"Suojakaistan leveys on rannan kasvillisuus ja maaston muoto huomioon ottaen vähintään 5–10 metriä."

6.5.1.1 S Metsän hakkuut, maanmuokkaus, ojitus ja kantojen korjuu ei ole suojavyöhykkeellä sallittua. Suojavyöhykkeellä ei ajeta metsäkoneilla, lukuun ottamatta välttämättömiä ylityksiä.

Huom: Suojavyöhykkeellä on mahdollista tehdä selkeästi ennallistavia tai luonnonhoidollisia hakkuita.

Todentaminen: metsäsuunnitelma, työohjeet, maastotarkastukset, haastattelut.

6.5.3 S Metsänomistaja ei tee uudisojitusta.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, kirjalliset ohjeet, maastotarkastukset. 

6.5.4 S Metsänomistajan kunnostusojitusten tulee perustua kunnostusojitussuunnitelmaan, joka sisältää tiedot vesiensuojeluratkaisuista sekä suunnittelualueella olevista arvokkaista luontokohteista (6.4.1 kohteet).

Todentaminen: kunnostusojitussuunnitelma

PEFC:
Kriteeri 18: Vesiensuojelusta huolehditaan kunnostusojitus- ja ojitusmätästyskohteilla 

6.5.6 S Metsänomistajan tulee jättää kunnostusojitusten ulkopuolelle alavien rantojen tulvavaikutteisille alueille ulottuvat ojat sekä syöpymiselle erityisen herkät ojat.

6.5.6.1 S Tiedossa olevilla alunamailla toimittaessa tulee kunnostusojituksessa välttää kaivua alkuperäistä ojitussyvyyttä syvemmälle.

Todentaminen: Kunnostusojitussuunnitelma, vesiensuojelusuunnitelma, ympäristöviranomaisen lausunto (indikaattori 6.1.3), maastotarkistukset.

6.5.7 S Metsänomistaja estää kunnostusojituksien yhteydessä valumavesien ohjautumisen suoraan vesistöön tai pienveteen. 

Todentaminen: Kunnostusojitussuunnitelma, vesiensuojelusuunnitelma, maastotarkistukset.

6.5.8 S Metsänomistajan tulee turvata pohjavesien laadun säilyminen pidättäytymällä tärkeillä pohjavesialueilla (I ja II luokka) kunnostus- ja täydennysojituksista, lannoituksista, kemiallisten torjunta-aineiden käytöstä, kantojen korjuusta sekä kulotuksista.

Huom. Pohjavesialueilla voidaan toteuttaa kulotuksia, mikäli tähän on olemassa ympäristöviranomaisen lupa.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, ohjeet, kulotus- ja ojitussuunnitelma, maastotarkastukset.

PEFC:
Kriteeri 19: Pohjavesien laatu turvataan metsätalouden toimenpiteissä 

6.5.9 S Metsänomistajan tulee jättää avo- ja siemenpuuhakkuiden, uudis-, kunnostus- ja täydennysojitusten sekä maanmuokkauksen ulkopuolelle:

a) kangasmetsäkuvioiden sisällä olevat kasvillisuudeltaan ja puustoltaan selvästi erottuvat vesitaloudeltaan luonnontilaiset, pienialaiset soistuneet painanteet
b) vesitaloudeltaan luonnontilaisten soiden kasvillisuudeltaan selvästi erottuvat soistuneet vaihettumisvyöhykkeet

6.5.9.1 S Yksittäinen oja voidaan kaivaa ojittamattomalle alueelle, mikäli se on välttämätöntä olemassa olevan ojitusalueen vesien johtamiseksi veden luontaiseen laskusuuntaan.

Todentaminen: Kunnostusojitussuunnitelma, maastotarkistukset.

6.5.10 Metsänomistajan tulee kunnostusojitusten yhteydessä estää valumavesien ohjautuminen suoraan vesistöihin ja pienvesiin vanhoista ojista.

6.5.11 S Metsänomistaja noudattaa kirjallisia ohjeita metsäteiden rakentamisessa.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, kirjalliset ohjeet, maastotarkastukset.

6.6. Tuholaisten torjunnassa on suosittava ympäristön kannalta haitattomia ei-kemiallisia menetelmiä ja vältettävä kemiallisia torjunta-aineita. WHO:n luokkien 1A ja 1B torjunta-aineet, klooratut hiilivedyt ja aineet, jotka ovat pysyviä tai myrkyllisiä, joiden hajoamistuotteet säilyvät biologisesti aktiivisina ja kertyvät ravintoketjuissa, tai jotka ovat kansainvälisin sopimuksin kiellettyjä, on kiellettävä. Jos kemikaaleja käytetään, terveys- ja ympäristöriskit pidetään mahdollisimman vähäisinä asianmukaisin välinein ja ohjein.

6.6.1 S Metsänomistajan tulee käyttää juurikäävän torjuntaan vain biologisesti hajoavia torjunta-aineita, milloin on riski, että männynjuurikääpä (Heterobasidion annosum)   infektoi   männynkantoja  tai kuusenjuurikääpä  (Heterobasidion parviporum) infektoi kuusenkantoja hakkuualalla.

Todentaminen: Ohjeet, tallenteet torjunta-aineiden käytöstä, maastotarkastukset.

6.6.2 S Metsänomistajan tulee priorisoida biologista ja mekaanista tuholais- ja heinäntorjuntaa kemialliseen torjuntaan nähden.

Todentaminen: Ohjeet, tallenteet torjunta-aineiden ja – menetelmien käytöstä, maastotarkastukset.

6.6.3 S Metsänomistajan tulee kemiallisia torjunta-aineita käyttäessään noudattaa viranomaisten ohjeita ja käytettävän aineen turvallisuusohjeita.

Todentaminen: Viranomaisten ohjeet, tallenteet kemiallisten torjunta-aineiden käytöstä, maastotarkastukset.

PEFC:
Kriteeri 20: Kasvinsuojeluaineita käytetään vastuullisesti

6.6.4 S Metsänomistajan tulee pidättyä käyttämästä seuraavissa dokumenteissa kiellettyjä kemikaaleja:

a) FSC:n määrittelemä lista haitallisista torjunta-aineista (FSC-POL-30-001)
b) laki metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta
c) EU komission päätös C (2000) 4140 (permetriini)
d) EU:n 2455/2001 EY vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden luettelo

Todentaminen: tallenteet torjunta-aineiden käytöstä, maastotarkastukset.

Huom: metsänomistaja saa käyttää kemiallista torjuntaa havupuuntaimilla tarvittaessa ennen istutusta, mikäli kemikaalia ei ole kielletty kohdassa 6.6.4.

6.7 Kemikaalit, säilytysastiat, nestemäiset ja kiinteät epäorgaaniset jätteet, mukaan lukien polttoaineet ja öljyt, hävitetään ympäristönäkökohdat huomioon ottaen asianmukaisella tavalla muualla kuin maastossa.

PEFC:
Kriteeri 28: Metsiä ei roskata metsätalouden toimenpiteissä 

6.7.1 S Metsänomistajan tulee varmistua, ettei metsätaloustoimenpiteistä peräisin olevaa epäorgaanista jätettä ole jätetty maastoon.

Todentaminen: Työohjeet, maastotarkastukset.

6.7.2 S Metsänomistajan tulee varmistua, että ongelmajätteet (esim. polttoaine, öljy ja niiden säiliöt) pidetään erillään muista jätteistä ja toimitetaan asianmukaisesti hävitettäväksi.

Todentaminen: Työohjeet, tallenteet ongelmajätteistä, maastotarkastukset.

6.7.3 S Metsänomistajan tulee varmistua, ettei polttoaine- ja öljysäiliöitä, muita kemikaaleja ja ongelmajätteitä ole varastoitu edes väliaikaisesti pohjavesialueille tai kohteille, joissa on onnettomuuden sattuessa pintavesien välitön pilaantumisriski. 

Todentaminen: Työohjeet, maastotarkastukset.

6.7.4 S.B Metsänomistajan tulee dokumentoida lain sallimien biologisesti hajoavien kemikaalien käyttö.  

Todentaminen: Työohjeet, tallenteet.

6.8 Biologisten torjuntamenetelmien käyttö dokumentoidaan ja minimoidaan, niiden käyttöä tarkkaillaan ja valvotaan kansallisten lakien ja kansainvälisesti hyväksyttyjen tieteellisten ohjeiden mukaisesti. Geneettisesti muunneltujen organismien käyttö on kielletty.

6.8.1 SB Metsänomistajan tulee dokumentoida lain sallimien biologisten torjuntamenetelmien käyttö.

Todentaminen: Tallenteet.

6.8.2 S Metsänomistajan tulee käyttää biologisessa torjunnassa vain niitä lajeja, jotka esiintyvät luontaisesti alueella, jossa torjuntamenetelmä on käytössä.

Todentaminen: Ohjeet, tallenteet.

6.8.3 S Metsänomistajan ei tule käyttää geneettisesti muunneltuja organismeja.

Todentaminen: taimi- ja siementositteet, alkuperäsertifikaatit. 

PEFC:
Kriteeri 16: Muuntogeenistä metsänviljelyaineistoa ei käytetä

6.8.4 S Metsänomistaja käyttää biologisia torjuntamenetelmiä vain perustelluista syistä.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, ohjeet, haastattelut

6.8.5 S Metsänomistaja seuraa biologisten torjuntamenetelmien käyttöä.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, raportit, haastattelut

6.9 Vierasperäisten lajien käyttöä valvotaan huolellisesti ja seurataan aktiivisesti haitallisten ekologisten vaikutusten välttämiseksi.

6.9.2 S.B Metsänomistaja voi kasvattaa metsätalouskäytössä vierasperäisiä puulajeja korkeintaan 5 % metsämaan pinta-alasta. Metsäomistaja, joilla on alle 50 hehtaaria metsämaata, rajoittaa ulkomaisten puulajien käytön 2,5 ha pinta-alalle.

6.9.3 S Metsänomistajan tulee seurata ja dokumentoida vierasperäisten puulajien esiintymistä.

Todentaminen: Tallenteet vierasperäisten puulajien seurannasta, maastotarkastukset.

6.10 Metsää ei muuteta viljelymetsäksi (plantaasimetsäksi) tai ei-metsäiseen maankäyttötarkoitukseen poikkeuksena ne olosuhteet, joissa muuttaminen:

a) Koskee vain hyvin rajoitettua osaa metsätalousyksiköstä
b) Ei tapahdu korkean suojeluarvon metsissä
c) Mahdollistaa merkittäviä, ylimääräisiä ja varmoja pitkän ajan suojeluhyötyjä metsätalousyksikön alueella.

6.10.2 S Metsänomistajan tulee palauttaa soranottoalueet takaisin metsätalousmaaksi, kun niiden käyttö on päättynyt.

Huom. Palautusvelvoite ei koske sellaisia kohteita, joiden säilyttäminen puuttomana tai niukkapuustoisena on perusteltua monimuotoisuuden turvaamiseen liittyvistä syistä.

Todentaminen: Maa-aineslupa, ohjeet, maastotarkastukset.

6.10.3 S Metsänomistaja ei muuta korkean suojeluarvon alueiden (HCV) tai aina säästettävien elinympäristöjen (6.4.1) maankäyttömuotoa siten, että näiden luonnonsuojelullisten tai muiden arvojen säilyminen vaarantuu.

Huom. Mahdollisuus maankäyttöluokan muutokseen tästä poikkeavasti on mahdollista virallisen suunnitteluprosessin (kaavoitus) kautta tai viranomaisen myöntämällä luvalla.

Todentaminen: Korkean suojeluarvon alueiden määrittelemiseksi tehty arvio (periaate 9:n mukaan), kartat maanomistajan mailla sijaitsevista korkean suojeluarvon alueista sekä aina säästettävistä elinympäristöistä, maastotarkastukset.

PERIAATE 7: METSÄSUUNNITELMA Metsänkäsittelytoimenpiteiden laajuuteen ja voimaperäisyyteen suhteutettu metsäsuunnitelma tulee laatia, toteuttaa sekä pitää ajan tasalla. Metsätalouden pitkän aikavälin tavoitteet ja keinot tavoitteiden saavuttamiseksi kirjataan selkeästi.

7.1 Suunnitelmasta ja siihen liittyvistä asiakirjoista tulee selvitä:

a) hoidon ja käytön tavoitteet.
b) kuvaus käytössä olevista metsävaroista, ympäristöllisistä reunaehdoista, maan omistus- ja käyttösuhteista, sosioekonomisista oloista sekä ympäröivien alueiden maankäytöstä.
c) kyseessä olevan metsän ekologian ja inventointien perusteella laadittujen metsänhoitomenetelmien kuvaus.
d) perusteet vuosittaisille korjuumäärille ja puulajivalinnoille.
e) metsän kasvun ja dynamiikan tarkkailumenetelmät.
f) ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella määrätyt ympäristönsuojelutoimenpiteet
g) suunnitelmat harvinaisten, vaarantuneiden ja uhanalaisten lajien määrittelemiseksi ja suojelemiseksi.
h) kartat, joista selviää kyseisen alueen metsävarat sisältäen suojelualueet, suunnitellut metsänkäsittelytoimenpiteet sekä maanomistussuhteet.
i) korjuumenetelmien sekä käytettävien laitteiden kuvaus sekä perustelut käytetyille menetelmille.

7.1.1 S.B  Metsänomistajalla on metsäsuunnitelma, joka sisältää:

a) Tavoitteet metsien käytölle
b) Metsänomistajalla on karttana tai kartta-aineistona käytössään oma metsänomistus kiinteistörajoina sekä aluetta koskevat suojelualueet, korkean suojeluarvon alueet (periaate 9). Suojelualueisiin merkitään myös indikaattorien 6.2.7 (arvokkaat kiinteät muinaisjäännökset), 6.4.1 (aina säästettävät arvokkaat elinympäristöt) ja 6.4.3. (5%:n suojeluosuus) ja 6.3.5 (erityiskohteet) kohteet
c) Metsänomistajalla on kuvaus alueen metsävaroista (kasvupaikat, kehitysluokat, puulajittaiset tilavuudet)
d) vierasperäisten puulajien sijaintitiedot
e) toimenpide-ehdotukset
f) ELY-keskuksen tai metsäkeskuksen tiedossa olevat valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat.
g) Toteutetut erikoistyölajit (lannoitus, kunnostusojitus)

PEFC:
Kriteeri 4: Metsien hoito ja käyttö perustuu ajantasaisen metsävaratiedon hyödyntämiseen

7.1.1.1 S.B Metsänomistajalla (alle 20 ha) tulee olla metsäsuunnitelma tai tämän standardin mukaisessa metsäsuunnittelussa vaadittavat tiedot muuten dokumentoituna. 

Todentaminen: metsäsuunnitelma

7.2 Metsäsuunnitelma päivitetään säännöllisesti, jotta voidaan ottaa huomioon seurannan tulokset, sekä uusin tieteellinen ja tekninen tietämys, sekä vastata muuttuviin ekologisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin olosuhteisiin.

7.2.1 S Metsänomistaja päivittää metsäsuunnitelman vähintään joka 10. vuosi, jotta voidaan ottaa huomioon seurannan tulokset, sekä uusin tieteellinen ja tekninen tietämys.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma.

7.2.2 S.B Metsänomistaja tallettaa saamansa viranomaisten tiedot arvokkaista elinympäristöistä (6.4.1 mukaiset kohteet) ja uhanalaisten lajien esiintymispaikoista (6.1.2) ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kiinteistä muinaisjäännöksistä (6.2.7).

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, viranomaisten tiedot.

7.2.3 S Metsänomistaja vastaa siitä, että tehdyt toimenpiteet kirjataan metsäsuunnitelmaan/ suunnittelujärjestelmään.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, maastotutkimukset.

7.3 Metsätyöntekijöiden on saatava riittävä koulutus ja ohjaus metsäsuunnitelman asianmukaisen toteutuksen varmistamiseksi.

7.3.1 S Metsänomistaja vastaa siitä, että hänen palkkaamiensa työntekijöiden koulutus, ammattitaito ja työnohjaus riittävät metsäsuunnitelman mukaisten toimenpiteiden toteuttamiseen.

Todentaminen: Koulutusrekisteri, haastattelut.

7.3.2 S Metsänomistaja huolehtii, että hänen palkkaamillaan työntekijöillä on työmaakohtaiset ohjeet, jotka ovat johdonmukaiset metsäsuunnitelman kanssa.

Todentaminen: Työohjeet, metsäsuunnitelma, haastattelu.

7.3.3 S Metsänomistaja huolehtii riittävästä työohjauksesta ja työmaaohjeiden noudattamisen valvonnasta. Työnohjauksen taso on suhteessa toimenpiteiden vaativuuteen.

Todentaminen: Työohjeet, haastattelu, laatupalaute.

PEFC:
Kriteeri 5: Metsänhoitotöiden laatu varmistetaan

7.4 Metsätalouden harjoittajien tulee huolehtia, että  metsäsuunnitelman keskeisten osien yhteenveto, joka sisältää kriteerissä 7.1 listatut kohdat on julkisesti saatavilla, ottaen kuitenkin huomioon tietojen mahdollisen luottamuksellisuuden.

7.4.1 S.B Metsänomistajan on vaadittaessa pystyttävä esittämään indikaattorin 7.1.1 S.B kohtien a) ja b), f) ja g) tiedot sekä viimeisimmän auditointiraportin yhteenveto kunnioittaen tietojen luottamuksellisuutta.

Todentaminen: Metsäsuunnitelman yhteenveto, haastattelu.

Huom: Laki viranomaistoiminnan julkisuudesta säätelee valtion ja kuntien tietojen julkaisemista.

PERIAATE 8: SEURANTA JA ARVIOINTI Metsien tilaa, tuotosta, hankintaketjua, hoitotoimenpiteitä ja näiden toimien sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia seurataan. Seuranta mitoitetaan metsätalouden laajuuden ja voimaperäisyyden mukaan.

Huom: Yrityksen sisäinen arviointi ja siihen liittyvät asiakirjat tulee tehdä sellaisiksi että sertifioijaorganisaatio pystyy niistä määrittelemään näiden periaatteiden toteutumisen.

8.1 Seurannan aikaväli ja laajuus määritellään metsänkäsittelyn laajuuden ja voimaperäisyyden sekä käytön kohteena olevan alueen suhteellisen monimuotoisuuden ja herkkyyden mukaisesti. Seurantamenetelmien olisi pysyttävä yhtenäisinä ja toistettavina myös pitemmällä aikavälillä, jotta tulosten vertailu ja muutoksen arviointi on mahdollista.

8.1.1 S.B Metsänomistajan tulee suorittaa metsätaloustoimenpiteiden seurantaa.

Todentaminen: Haastattelut, metsäsuunnitelma,

8.2 Metsätalouden tulee sisältää tutkimusta ja tietojen keruuta vähintään seuraavien indikaattorien seurantaa varten:

a) Kaikkien korjattujen metsän tuotteiden tuotto.
b) Puuston kasvu, metsien uudistuminen ja metsien tila.
c) Eläin- ja kasvilajiston koostumus ja siinä havaitut muutokset.
d) Korjuun ja muiden toimenpiteiden ympäristövaikutukset ja yhteiskunnalliset vaikutukset.
e) Metsätalouden kustannukset, tuottavuus ja tehokkuus.

8.2.1 S Metsänomistaja ylläpitää kirjanpitoa, jossa näkyy

a) Kaikkien metsätuotteiden myyntimäärät ja tulot.
b) Metsänhoidon ja luonnonhoidon kustannustaso.
c) Torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttökohteet ja käytön ajankohta.

Todentaminen: Kirjanpito, metsäsuunnitelma

8.2.2 S Metsänomistaja seuraa puustomääriä, uudistumista ja metsän terveydentilaa

Todentaminen: Seurantasuunnitelma ja dokumentoidut seurantatulokset, haastattelut, metsäsuunnitelma

PEFC:
Kriteeri 6: Puuston terveydestä huolehditaan

8.2.4 S Metsänomistaja tietää metsiensä jokamiehenoikeuksien käyttömahdollisuudet ja tukee niiden toteutumista metsäsuunnittelussa.

Todentaminen: Haastattelut, metsäsuunnitelma

8.2.5 S.B Metsänomistaja tunnistaa metsätaloustoimenpiteiden ympäristövaikutukset ja sosiaaliset vaikutukset.

Todentaminen: Haastattelut, metsäsuunnitelma, dokumentoidut seurantatulokset

8.3 Metsätalouden harjoittajan tulee laatia asiakirjat niin, että sertifiointiorganisaatiot pystyvät jäljittämään metsätuotteiden alkuperän. Tämä on välttämätöntä hankintaketjun sertifiointia varten.

8.3.1 S Metsänomistaja tulee kirjallisesti todistaa ostajalle, että metsätuotteet ovat peräisin sertifioidusta metsästä. Asiakirjoissa määritetään puun alkuperä metsätilan tai metsätalousyksikön tarkkuudella.

Todentaminen: Asiakirjat, maastotarkastukset

8.3.2 S Kirjanpitoon kirjataan:

a) myyntimäärät
b) korjuupaikat
c) ostaja

Todentaminen: Puunmyyntisopimukset, tilan kirjanpito.

8.4 Seurannan tulokset otetaan huomioon metsäsuunnitelman toteutuksessa ja päivityksessä.

8.4.1 S Seurannan tulokset otetaan huomioon metsäsuunnitelman toteutuksessa ja päivityksessä.

Todentaminen: Seurantatuloksien dokumentaatio, metsäsuunnitelma ja sen päivitykset (7.2). 

8.5 Tietojen luottamuksellisuutta kunnioittaen, metsätalouden harjoittajat laativat julkisesti saatavilla olevan yhteenvedon seurannan tuloksista, mukaan lukien Kriteerissä 8.2 kirjatut asiat.

8.5.1 S Tiivistelmä kriteerissä 8.2 mainitusta seurantasuunnitelmasta ja seurannan tuloksista on tietojen luottamuksellisuutta kunnioittaen julkisesti saatavilla tai toimitetaan pyynnöstä.

Todentaminen: Seurantasuunnitelman ja -tulosten julkinen saatavuus, sidosryhmähaastattelut.

8.5.2 S Katso kriteeri 7.4.

PERIAATE 9: SUOJELUARVOLTAAN MERKITTÄVIEN METSIEN YLLÄPITO Suojeluarvoiltaan merkittävien metsien käsittelyn tulee ylläpitää tai parantaa ominaisuuksia, joihin metsän suojeluarvo perustuu. Suojeluarvoiltaan merkittäviä metsäkohteita koskevat päätökset tulee tehdä varovaisuusperiaate huomioon ottaen.

9.1 Metsän suojeluarvoa määrittävät ominaisuudet arvioidaan metsätalouden laajuus ja voimaperäisyys huomioon ottaen.

9.1.2 S.B Metsänomistaja arvioi metsätalousalueensa määritelmän mukaiset korkean suojeluarvon alueet  ja merkitsee nämä metsäsuunnitelmaan.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, maastotarkastukset, selvitys kohteiden kartoituksesta

Huom: Korkean suojeluarvon alueet (HCV) on määritelty liitteessä 9. Liitteessä on myös listattu alueiden määrittelyn kannalta olennaisimmat tietolähteet.

9.2 Sertifiointiprosessiin kuuluvassa konsultoinnissa on korostettava todettuja suojeluarvoja ja vaihtoehtoja niiden ylläpitämiseen.

9.2.1 S.B  Metsänomistaja hankkii tiedot tiedossa olevien määritelmän mukaisten korkean suojeluarvon alueiden sijainnista.

Todentaminen: Viranomaisten tiedot, metsäsuunnitelma, maastotarkastukset, selvitys kohteiden kartoituksesta ja käytetyistä tietolähteistä.

9.2.2 S.B Metsänomistaja ottaa huomioon määritelmän mukaisten korkean suojeluarvon alueiden mahdolliset vaikutukset metsätalouden harjoittamiseen.

Todentaminen: Viranomaisten tiedot, metsäsuunnitelma, maastotarkastukset.

9.3 Metsäsuunnitelman tulee sisältää toimenpiteet, joilla varmistetaan suojeltavien ominaisuuksien säilyminen tai parantuminen varovaisuusperiaatteen mukaisesti. Nämä toimenpiteet tulee kirjata myös julkisesti saatavilla olevaan metsäsuunnitelman tiivistelmään.

9.3.1 S Metsänomistaja kirjaa määritelmän mukaisten korkean suojeluarvon alueiden suojeluarvojen turvaamisen tai lisäämisen edellyttämät toimenpiteet metsäsuunnitelmaan.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma.

9.3.2 S Metsänomistaja varmistaa määritelmän mukaisten korkean suojeluarvon alueiden suojeluarvojen turvaamisen tai lisäämisen toteuttamalla metsäsuunnitelmassa määritellyt toimenpiteet.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, maastotarkastukset, haastattelut.

9.3.3 S Metsänomistaja varmistaa, että määritelmän mukaisiin korkean suojeluarvon alueisiin liittyvät toimenpiteet ovat osana indikaattorin 7.4.1. määrittelemää tiivistelmää.

Todentaminen: Metsätalouden ohjeet, metsäsuunnitelman tiivistelmä.

9.4 Suojeltavien ominaisuuksien ylläpitämiseen tai lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet tarkastetaan vuosittain niiden tehokkuuden arvioimiseksi.

9.4.1 S.B Metsänomistaja arvioi ja dokumentoi määritelmän mukaisten korkean suojeluarvon alueiden suojeluarvojen kehittymisen ja hoitotoimenpiteiden vaikutuksen.

Todentaminen: Ajantasainen metsäsuunnitelma, maastotarkastukset.

Huom: Tässä standardissa esitettyä korkean suojeluarvon metsien määritelmää ei tule sellaisenaan käyttää sertifioitujen metsien ulkopuolella.

PERIAATE 10: PUUVILJELMÄT Puuviljelmät suunnitellaan ja hoidetaan periaatteiden ja kriteerien 1 – 9 sekä periaatteen 10 ja sen kriteerien mukaan. Puuviljelmät voivat tuottaa yhteiskunnallisia ja taloudellisia hyötyjä, ja niiden avulla voidaan tyydyttää maailman metsätuotteiden tarvetta. Puuviljelmien tulee täydentää luonnonmukaisiin metsiin perustuvaa metsätaloutta, vähentää luonnonmetsiin kohdistuvaa painetta sekä edistää niiden ennallistamista ja suojelua.

Lisäys Suomen oloihin:

Huom: Suomen oloissa puuviljelmillä tarkoitetaan alueita, joilla tavoitteena on kasvattaa nopeakasvuisia, vierasperäisiä puita (mukaan lukien hybridihaapa-, joulukuusi- ja energiapajuviljelmiä) tavanomaista lyhyemmällä kiertoajalla. Nämä perustetaan muussa kuin tavanomaisessa metsätalouskäytössä olevalle alueelle.

10.1 Puuviljelmän hoidon ja käytön tavoitteet, mukaan lukien tavoitteet luonnonmukaisten metsien suojelulle ja luonnon tilaan palauttamiselle, pitää esittää selvästi metsäsuunnitelmassa ja toimeenpanna metsänhoidossa.

10.1.1 S. Puuviljelmät ja niiden hoidon tavoitteet merkitään metsäsuunnitelmaan.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma.

10.2 Puuviljelmien suunnittelun ja sijoittelun tulee edistää luonnonmukaisten metsien suojelua ja luonnontilaan palauttamista, eikä lisätä painetta luonnonmetsiä kohtaan. Viljelymetsien sijoittelussa käytetään toimenpiteiden laajuuden mukaan mitoitettuja ekologisia käytäviä, joenvarsivyöhykkeitä sekä eri-ikäisten ja kiertoajaltaan erilaisten metsiköiden mosaiikkia. Viljelymetsäkuvioiden koon ja sijoittelun tulisi mukailla luontaisten metsien metsikkörakennetta.

10.2.1 S Puuviljelmiä perustetaan vain maille, jotka ovat vapautuneet muulta maankäytöltä kuin metsätaloudelta.

Huom: Tällaisia alueita ovat esimerkiksi entiset maatalousmaat ja sähkölinjat.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, maastotarkastukset, haastattelut

10.2.2 S Metsäsuunnitelmassa otetaan huomioon puuviljelmien vaikutukset viranomaisten määrittelemille valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, maastotarkastukset, metsäkeskuksen ja ELY-keskuksen tiedot.

10.3 Puuviljelmien koostumuksessa suositaan monimuotoisuutta taloudellisen, ekologisen ja

yhteiskunnallisen vakauden edistämiseksi. Vaihtelu voi sisältää metsätalousyksiköiden koko- ja tilajakauman aluetasolla, lajien määrän ja perinnöllisen vaihtelun sekä eri ikäluokat ja metsärakenteet.

10.3.1 S. Suurin yhden puulajin kattama kuvio on korkeintaan 5 hehtaaria jos kasvupaikalla on mahdollista kasvattaa useampia puulajeja.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, maastotarkastukset.

10.4 Viljeltävät lajit tulee valita niiden kasvupaikan olosuhteisiin sopeutuneisuuden sekä hoitotavoitteisiin soveltuvuuden perusteella. Biodiversiteetin suojelemiseksi viljelymetsien perustamisessa ja taantuneiden ekosysteemien ennallistamisessa suositaan alueen luontaisia lajeja vierasperäisten lajien sijaan. Vierasperäisiä lajeja käytetään ainoastaan silloin, kun niistä saatava tulos on parempi kuin luontaisten lajien, ja niitä on tarkkailtava huolellisesti epätavallisen kuolleisuuden, sairauksien, hyönteistuhojen tai epäedullisten ekologisten vaikutusten havaitsemiseksi.

10.4.1 S Viljelymateriaalin alkuperän on oltava tunnettu ja alueelle soveltuva.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, tilan kirjanpito.

10.4.2 S Jos vierasperäisiä lajeja istutetaan, niitä seurataan, jotta voidaan havaita mahdollinen:

- epätavallinen kuolleisuus
- taudit
- hyönteistuhot
- epäedulliset ekologiset vaikutukset

Todentaminen: Maastotarkastukset, tilan kirjanpito, haastattelu.

10.5 Osaa metsäalueesta tulee hoitaa luontaisen metsäpeitteen palauttamiseksi, palauttaa luontainen metsäpeite, ottaen huomioon viljelymetsän laajuus, alueellisessa standardissa määritellyllä tavalla.

10.5.1 S Perustettaessa puuviljelmiä maatalousmaille luontaisten jalopuiden luontaisilla levinneisyysalueilla, niille sopivilla kasvupaikoilla, uudistetaan luontaisia jalopuita 5 % istutettavasta runkoluvusta, metsiköinä tai sekapuina.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, maastotarkastukset.

10.6 Maaperän rakennetta, ravinteisuutta ja biologista aktiviteettia ylläpidetään tai parannetaan. Korjuumenetelmät ja –määrät, teiden ja ajourien rakentaminen ja ylläpito sekä puulajien valinta tehdään siten, ettei pitkällä aikavälillä tapahdu maaperän köyhtymistä, veden laadun tai määrään huonontumista, tai merkittäviä muutoksia vesien luontaiseen virtaukseen.

10.6.1 S Maan tuottokyky arvioidaan tapauskohtaisesti ja varmistetaan tarvittaessa sopivilla toimenpiteillä.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, lannoitteiden käyttö, maastotarkastukset.

10.6.2 S Puuviljelmän ja vesistöjen väliin jätetään vähintään 20 metriä leveä suojavyöhyke, jonka annetaan palautua luonnontilaiseksi.

Todentaminen: Metsätaloussuunnitelma, työohjeet, maastotarkastukset.

10.6.3 S Vesiensuojelutoimenpiteet on (a) suunniteltava, (b) toteutettava, (c) seurattava ojituksesta ja kunnostusojituksesta annettujen ohjeiden ja määräysten mukaisesti.

Todentaminen: Maastotarkastukset, työohjeet.

10.7 Tuholaisten massaesiintymiä, tauteja, tulipaloja sekä vierasperäisten kasvilajien kotiutumista estetään soveltuvin toimenpitein. Ensisijaisesti ennaltaehkäisyyn ja biologisten torjuntamenetelmien käyttöön perustuva tuholaistorjunta on olennainen osa metsäsuunnittelua. Viljelymetsien sekä taimitarhojen hoidossa tulee kaikin keinoin pyrkiä pois kemiallisten torjunta-aineiden ja lannoitteiden käytöstä. Kemiallisten aineiden käyttöä käsitellään myös kriteereissä 6.6 ja 6.7.

10.7.1 S Soveltuvilla toimenpiteillä ehkäistään ja torjutaan:

a) tuhohyönteisten massaesiintymiä
b) tauteja
c) tulipaloja
d) vierasperäisten kasvilajien kotiutumista

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, seurantaraportit, tiedot biologisista torjuntamenetelmistä, maastotarkistukset.

10.7.2 S Torjuntasuunnitelmassa keskitytään ensisijaisesti tuholaisten ennaltaehkäisyyn ja biologisiin torjuntakeinoihin, jotta kemiallisten torjuntakeinojen ja lannoitteiden käyttö voidaan välttää aina, kun niille on toimiva vaihtoehto.

Todentaminen: Metsäsuunnitelma, seurantaraportit, tiedot biologisista torjuntamenetelmistä ja tilatuista torjunta-aineista sekä alueista joilla niitä on käytetty, maastotarkistukset.

10.8 Viljelyn laajuuden mukaan mitoitetuissa viljelmien tarkastuksissa arvioidaan säännöllisesti periaatteissa 8, 6 ja 4 esitettyjen tekijöiden lisäksi potentiaaliset ekologiset ja yhteiskunnalliset vaikutukset (esim. luontainen uudistuminen, vaikutukset vesivaroihin ja maan ravinneisuuteen, vaikutukset paikalliseen hyvinvointiin ja viihtyvyyteen) niin paikan päällä kuin ympäristössäkin. Mitään puulajia ei viljellä laajalti ennen kuin kokemukset ovat osoittaneet, että laji sopii hyvin kasvupaikalle, ei leviä hallitsemattomasti, eikä aiheuta merkittäviä negatiivisia vaikutuksia toisiin ekosysteemeihin. Yhteiskunnallisiin seikkoihin, kuten paikallisen omistus- ja käyttöoikeuden suojaamiseen, tulee kiinnittää erityistä huomiota viljelmiin tarkoitetun maan hankinnassa.

10.8.1 S Puuviljelmien seurannan tulee olla yhteneväinen periaatteessa 8 kuvailtujen seurannan vaatimusten kanssa.

Todentaminen: Metsätaloussuunnitelma, metsänomistajan haastattelu, metsäkeskuksen ja ELY-keskuksen tiedot.

10.9 Viljelmät, jotka on perustettu luonnonmukaisesta metsästä hakatulle maapohjalle vuoden 1994 marraskuun jälkeen, eivät yleensä ole sertifioitavissa. Sertifiointi on mahdollista, jos maan käyttäjä tai omistaja voi esittää sertifioijalle riittävät todisteet siitä, ettei hän ole suoraan tai epäsuorasti vastuussa maan käyttötavan muutoksesta.

10.9.1 S Vuoden 1994 jälkeen luonnontilaisen metsän tilalle perustettuja puuviljelmiä ei voida sertifioida.

Huom: Muussa maankäytössä olleiden alueiden ottaminen puuviljelmäkäyttöön on hyväksyttävää alkuperäisen maankäytön muutoksen ajankohdasta riippumatta.

Todentaminen: Maastotutkimukset, kirjanpito, metsäsuunnitelma.